Vapaaviikkojen juttuja
On illuusio, että vapaana ollessa päiviin mahtuisi jotenkin ihan sikana aikaa tehdä kaikkea hyödyllistä tai avartavaa. Tai mistä mä tiedän, ehkä illuusio onkin se, ettei muka oo aikaa mihinkään vaikka on ihan sikana aikaa. Oli miten oli, päivät vilahtaa ohi älyttömän nopeasti, enkä mä oo saanut tehtyä puoliakaan siitä mitä kuvittelin. Melkein hävettää, että oon käynyt joogassakin vain kahdesti, salilla nolla kertaa. Jotenkin aika vaan kuluu, ja tuntuu että koko ajan on vähän kiire tai jotain puuhaa työn alla. Ei tän työttömänä olon näin pitänyt mennä.
Mitä mä oon lähinnä tehnyt viimeisen kahden viikon ajan:
– Pakannut meidän elämää muuttolaatikoihin ja ihmetellyt, että miten kolme Nørrebro-vuotta on voinut mennä näin äkkiä.
– Painiskellut taas blogin nimen kanssa ja alkanut kallistua yhä enemmän sen vaihtamisen puolelle, niin epäkätevää kuin se onkin. Tuntuisi jotenkin oudolta pitää nykyinen nimi kun elämä jatkossa sijaitsee aivan toisaalla.
– Alkanut suunnitella kesälomaa. Oon valinnut ja diskannut jo varmaan viisi eri matkakohdetta, ja hiljalleen päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen kesän suunnitelmista.
– Ahdistunut jo nyt siitä, että vuodessa on vain 5-6 viikkoa palkallista lomaa. Mihin se muka riittää?! Tarvitsen seitsemän.
– Ollut yhden päivän ihan järkyttävässä krapulassa, mielestäni epäreiluin perustein.
– Käynyt parissa virallisessa työhaastattelussa, muutamassa kiinnostavassa firmassa kahvilla, jutellut puhelimessa rekrytoijien kanssa ja viestitellyt Linkkarissa. Näitä bisnesjuttuja ja kiinnostavia keskusteluja on riittänyt lähes jokaiselle arkipäivälle, mikä on ollut ihanan piristävää ja valanut muhun uskoa unelmaduunin löytymisestä.
– Sanonut kiitti mutta ei kiitti parille sellaiselle työlle, josta vielä pari vuotta sitten haaveilin.
– Viettänyt aikaa ystävien kanssa unelmoiden ja kaikkea kivaa tälle vuodelle maalaillen.
– Palauttanut läppärin ja puhelimen vanhalle duunipaikalle, sekä juuttunut sinne tuntikausiksi samoissa puuhissa olevien työkavereiden kanssa juoruamaan. Tultiin muuten yhteistuumin siihen tulokseen, että näissä konkkahommissa ehkä parasta on se, ettei tartte siivota työpöytäänsä vikana päivänä. Nappasin mukaan kaksi kahvimukiani, laturin sekä hiusharjan ja jätin muun sälän konkurssipesän huoleksi. Tuli jotenkin kutkuttavan syntinen olo.
– Yrittänyt lukea kirjoja siinä juurikaan onnistumatta, koska kaikki tuo yllä mainittu.
– Nähnyt todella mielikuvituksellisia unia, joissa vilahtelee mitä käsittämättömimmät tilanteet ja hahmot. Herään usein aamuisin ensimmäisenä ajatuksenani mitä helvettiä nyt taas.
—
Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta