Kaupunginosauskollisuutta ja uusia kulmia

Kööpenhaminassa on valloillaan vähän hassu kaupunginosauskollisuus. Porukka suhtautuu kiihkeästi omaan huudiinsa (yleensä se on joko Frederiksberg tai joku kolmesta keskeisimmästä ”brosta”, eli Nørrebro, Vesterbro tai Østerbro) ja väheksyy kaikkia muita. Østerbro on liian tylsä, Nørrebro liian ghetto (kulkeehan se myös lempinimellä Nørrebronx eikä säännölliset ammuskelut varsinaisesti kiillota alueen mainetta), Vesterbro liian hipsteri ja rehoittaapa siellä prostituutiokin. Oman armaan asuinalueen lisäksi mikään muu ei kelpaa (paitsi Frederiksberg, siitä tykkää kaikki).

Mä oon edelleen puolentoista Vesterbro-kuukauden jälkeen todellakin Nørrebro-uskollinen. Meidän nykyisen kämpän sijainti on ihan huppu ja kaikkea jännää tapahtuu lähikortteleissa, mutta silti. Ei oo mun vanhojen kotoisten kulmien ja omien kantisten voittanutta. Nørrebronx 4 lyfe.

Oon kävellyt viime viikkoina lukemattomia kilometrejä uudessa naapurustossani, kierrellyt Vesterbron rosoisia katuja ja antanut tuttuuden hiljalleen muodostua. Joinakin päivinä, joskin todella harvoin, käännynkin kotiovelta oikean sijaan vasemmalle ja samoilen Frederiksbergin elegantin bulevardin suuntaan. Kävelyretket täyttyy vastakohdista, ärsykkeistä, rumuudesta, kauneudesta, ihmislaumoista ja salaisista paikoista, joita massat ei tunnu vielä löytäneen (en oikeesti enää uskalla jakaa somessa mun parhaita piilopaikkoja, koska viime kesänä kansa valtasi erään aiemmin uinuvan hiljaisen hengailusopen ja oon vakuuttunut että mun Insta-stoorit aiheutti koko jupakan!).

Vaikka jotakin selittämätöntä ja lämmintä ailahtelee rinta-alassani kun käännyn uudelle kadulle tai bongaan kiinnostavan viinibaarin tai huomaan kehittäneeni upouuden rutiinin, haraan vielä vähän Vesterbro-rakkautta vastaan. Ja kun joku töissä kysyy, että missä mä asun, vastaan kiireesti että no siis Vesterbrossa mutta siis me just myytiin meidän Nørrebron koti ja tää on vaan tilapäistä. En halua, että jengi tekee hätiköityjä johtopäätöksiä, on tärkeää että ne ymmärtää missä mun juuret on.Kokonaista kolme vuotta vanhat juuret, mutta sitäkin tärkeämmät mun tanskalaisidentiteetin kannalta.

Mutta onhan täällä nyt siistiä. Tuntuu ihan turistilta silleen hyvällä ja kutkuttavalla tavalla, ja odotan kiihkeästi kesää mun uusilla (tilapäisillä) kotikulmilla.

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta