Tanskalainen bebe!
Puuh, ette usko miten hyvältä tuntuu vihdoin kertoa meidän uutiset! Pieneen perheeseemme odotetaan uutta tyyppiä, mahassani nimittäin myllertää tanskalainen bebe. Ollaan luonnollisesti ihan superonnellisia ja kiitollisia, pöllämystyneitä ettenkö sanoisi.
Raskaaksi tuleminen ei käynyt käden käänteessä ja alkuraskautta varjosti traumaattisen pelottava epäilys siitä, ettei kaaaaauan odotettu vauvelimme kenties olekaan terve. Käytiin läpi järkyttävä kromosomitestaus ja tulosten odottelu, kuusi helvetillistä viikkoa joiden ajattelu yhä itkettää (joten yritän olla enää ajattelematta niitä). Niillä main myös muutettiin meidän uuteen taloon, eli syksy on ollut sanalla sanoen kreisi. Oli vaikea esittää, että kiinnostaisi merkityksettömät pikkujutut kuten talo tai työpaikka. Lopulta saatiin kuitenkin huokaista helpotuksesta ja kaikki näyttää siltä miltä pitää <3 Saamiemme tietojen mukaan odotamme tervettä, reipasta vauvaa.
Karikkoisesta alusta johtuen on ollut hankala luottaa siihen, että tässä käy vielä hyvin, mutta sitä mukaa kun beben ninjapotkut ovat voimistuneet on myös mun luotto onnelliseen loppuun. Kunpa oltaisiin maailman onnekkaimpia ja saataisiin keväällä kolmas jäsen meidän koplaan.
Niin, mitäs muuta sitä sanoisi. Kaikki tää on mulle ihan uutta, en oo ikinä ollut mikään vauva- tai lapsi-ihminen enkä eläissäni oo lukenut tyyliin yhtään lapsiaiheista blogipostausta tai artikkelia, joten en tiedä mistään mitään, jaiks 😀 Nyt kun raskauden ekan puoliskon kauhut alkaa olla takana päin, on ajatukset alkaneet harhailla enemmän tulevaan. Mitä huonekaluja vauva tarvitsee? Mitä vaatteita? Missä se nukkuu? Mitä kieltä se sit joskus puhuu? Minkä sellaisen nimen sille keksii, joka on lausuttavissa sekä suomeksi että tanskaksi? Miten äitiysloma toimii? Rikkooko se kaikki mun huonekalut ja koriste-esineet? Ja ennen kaikkea – miten pirussa se mahtuu sit joskus ulos tuolta?
Lupaan ettei tää muutu täysipainoiseksi vauvablogiksi, mutta vaikea kuvitella ettei blogin sisältö hieman tulevaisuudessa muuttuisi. Vaikka kuinka oon aiemmin kärsivästi huokaillut kun naiset vauvojen myötä muuttuu sellaisiksi bebe sitä, bebe tätä -tyypeiksi – booooriiiiiing – tuntuu musta että oon saanut saman tartunnan. Tavallaan pelottaa mun lasisten koriste-esineiden ja viikoittaisten viini-iltojen puolesta, toisaalta huomaan sanovani kaikkea sellaista kuin ”vitsi onkohan tää vauva poikkeuksellisen älykäs kun se aina hakkaa mahaa kun oon duunipalaverissa ja poikkeuksellisen atleettinen kun se siinä yhdessä ultraäänessä oli tosi vaikuttavassa asennossa ja hei voitko koskea mun mahaan, siellä on UNIVERSUMIN SUURIN IHME”. Toisaalta lienee helpompi puhua vähän kaikesta muustakin, kun ei tartte enää ohessa piilotella tätä suurta salaisuutta.
Lupaan myös, etten koskaan tule käyttämään sanaa masuasukki.
Nyt toivon, että pelkojen lisäksi myös jatkuva kuolemanväsymys ja pahoinvointikin alkaisivat hiljalleen helpottaa (keskiraskauden hehku, odotan yhä!!) ja saisin pontta päivitellä blogia. Siis myös niitä talo- ja muita juttuja, ei pelkästään bebe-.
Puss! Ihanaa uutta vuotta sinne! Olkoon 2020 meille kaikille suopea <3
—
Facebook | Bloglovin | Instagram
