Aamun valo
Valo. Se on mulle niin mielettömän tärkeää. Äiti aina mun teinivuosina kommentoi, että tietää Marjan olevan himassa kun meneillään on täysi valoshow ja kaikki lamput päällä. Migreenikohtauksessakin, kun yleensä kaivaudutaan pimeään tynnyriin, meikäläinen sohii silmää taskulampulla. Mä en kestä pimeyttä (paitsi öisin, jolloin en kestä tippaakaan valoa tai valvon).
Mä kituutin meidän edellisessä Köpis-kämpässä, koska se oli niin pimeä. Huonon pohjaratkaisun ja epämiellyttävät materiaalit olisin vielä voinut painaa villasella, mutta se pimeys. Ainainen ankeus ja synkkyys. Ei.
Meidän uudessa kodissa on tosi hyvä valo. Etenkin aamuisin. Rakastan herättyäni laahustaa kylpytakissa ruokapöydän ääreen ja kylpeä valossa samalla kun mutustan mun paahtoleipää. Rakastan valon ja varjon leikkiä ja auringon piristävää vaikutusta.
Oon kuin uudestisyntynyt. Kevät oon muuten ihanaa aika muuttaa.
P.S. Keväästä ja ihanuudesta puheen ollen, meikäläinen suuntaa tänään pitkäksi viikonlopuksi kotikonnuille Stadiin. Sääennuste näyttää aivan timanttiselta, moi shortsit.
—
I love light.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: