Ambivertin raastava elämä

Nørrebro Summers

Siitä on ehkä vuosi aikaa, kun ekaa kertaa kuulin sanan ambivertti. Ekstroverteista ja introverteista on hohkattu jo vuosikausia, ja tuohon päivään saakka mä oon ihmetellyt kun mielestäni kuulun molempiin lokeroihin - ja sitten toisaalta en kumpaankaan. Tää Buzzfeedin listaus kuvastaa tilannettani aika hyvin, vaikken itse kaikkia kohtia voikaan allekirjoittaa (se meistä ambiverteista tekee vieläkin kiinnostavampia otuksia, että voidaan asettua intro- ja ekstroverttiskaalalla vähän minne sattuu). Mutta tässä muutama itseäni tosi hyvin kuvaava otos:

- Juttelen mielellään suuna päänä kun kiinnostava aihe tulee esiin, mutta kun se on käsitelty, oon mielellään vaikka tunnin hiljaa sivusta kuunnellen. Mulla ei oo mitään tarvetta osallistua keskusteluun, jonka aihe tuntuu itselle vieraalta tai tylsältä.

- Saatan hyvin olla juhlien keskipiste, hauskuuttaja, verkostojen luoja ja se, joka pitää jubailua yllä. Ja sitten aivan yhtäkkiä sosiaalinen uupumus iskee ja vetäydyn kuoreeni (tai mieluiten rauhalliseen, syvälliseen keskusteluun yhden tyypin kanssa).

- Smalltalk tuntuu raskaalta, koska se on kovin pinnallista ja en kerta kaikkiaan oo kiinnostunut moisista aiheista. Oon sata kertaa mielummin aivan hipihiljaa, kuin puhun säästä tai tuntemattomien lasten harrastuksista.

- Tarvitsen kokonaisia viikonloppuja ilman mitään tekemistä tai sosiaalisia aktiviteetteja. Toisaalta, elämäni parhaat viikonloput on niitä, jolloin päädyn tanssimaan random bileissä random ihmisten kanssa aamuun.

- Toisaalta, bileiltojenkin lempikohtia on ne, kun häippäsen baarista ja käppäilen tai pyöräilen kuulokkeet korvissa himaan omia juttujani mietiskellen.

- Hiljaisemmassa seurassa muutun helposti papupadaksi ja jos seurueessa on dominoiva suupaltti, kadotan ääneni täysin (ilmiöstä oon aiemmin kirjoittanut täällä ja täällä).

- Oon superherkkä aistimaan tunnetiloja, ja ne helposti myös tarttuvat muhun. Kun meillä esimerkiksi oli syksyllä töissä yt:t ja tietyllä osalla porukasta ikävät oltavat, olin koko viikon aivan hajalla (suorastaan itkuinen!) vaikka arvasinkin itse olevani potkuilta turvassa.

 

 

Eli joo, tunnen itseni hyvin ja oon sinut vaihtelevien fiilisteni kanssa. Vaikka nimityksillä ja lokeroinnilla ei kai pitäisi olla mitään merkitystä, mulle tuli entistä kivempi, rauhallisempi, helpottunut fiilis, kun sain otsaani ambivertti-leiman ainaisen introvertti-ekstrovertti-ihmettelyn sijasta. Mutta koska postauksen nimi on Ambivertin raastava elämä, niin jotainhan tässä yhtälössä on tietty pielessä. Se en oo minä itse, vaihtelevat keskustelutaitoni, paikoittainen erakkouteni, välillä iskevä riehakkuuteni, vaan lähinnä se, että

muut ihmiset ei tiedä mitä pirua tehdä mun kanssa!

- Koska oon usein puhelias ja jokseenkin viihdyttävä, multa odotetaan samaa käytöstä aina. Kun dinnereillä tai lounaspöydässä keskustelu tyrehtyy, hakeutuu katseet muhun: tee jotain, puhu jotain. Mutta ellen satu olemaan ekstroverttituulella, pää lyö tyhjää enkä mä osaa sanoa mitään. Josta päästäänkin seuraavaan dilemmaan...

- Kun sattuu olemaan hiljaisempi päivä, oon yleensä täysin tyytyväinen ja mietin rauhassa omiani. En ehkä vaan oo kiinnostunut osallistumaan mielestäni tylsään keskusteluun, en jaksa kisailla suunvuorosta tai aivoja muuten vaan väsyttää. Ja sitähän seuraa usein huoli mun tilasta. Ette uskokaan miten monta kertaa joku on jättäytynyt erilleen muusta porukasta, hakeutunut mun viereen, paijannut käsivarresta ja kysynyt matalalla äänellä onks kaikki ihan ookoo. Anteeks mitä? Mä tässä vaan mietin, että onkohan falafeleja helppo tehdä himassa.

- Toisaalta saan ihmisistä ja huumorista niin paljon energiaa, että vaikka olisinkin suorastaan masentunut, mun on vaikea märehtiä tilassani. Joskus ois kiva olla rauhassa surumielinen, mutta lietsoudun yllytettynä tosi helposti riehakkaaksi. (Ja sitten jengi ei muistakaan tai laisinkaan tajua, että kaipaan sitä käsivarren paijailua ja hyvää keskustelua tunteista.)

- Etenkin mun työmatkojen ja muiden omien reissujen jälkeen tilanne korostuu räikeästi himassa: mä tuun kotiin kaikista häppeningeistä uupuneena (vaikka ois ollut ihan sairaan kivaa) ja haluan olla kolme päivää mykkänä sohvalla, kun taas F on ikävöinyt muijaansa, haluaa viettää laatuaikaa, halailla ja jubailla monen päivän edestä.

 

Nää kuvat valikoituivat tähän postaukseen, ja juuri tässä järjestyksessä, koska ne ilmentää aika hyvin ambivertin olotiloja. Ensin ihan täysillä messissä superinnoissaan... ja sitten jossain kaukana itsekseen (joskin yhä tyytyväisenä - pliis tajutkaa se, huolestuneet lähimmäiset).

 

Mä itse palloilen täysin tyytyväisenä menemään, mutta elämäni ihmisille tuntuu välillä olevan haasteellista ymmärtää mun tunnetiloja, tarvetta haalia ihmisiä ympärilleni, oman ajan kaipuuta - sekä sitä miten kaikki tää vaihtelee päivästä ja joskus jopa tunnista toiseen. En kokenut tätä dilemmana Suomessa asuessani, koska siellä ainakin satunnaista jöröjukkailua ymmärretään niiiiiin paljon Tanskaa paremmin. Täällä tuntuu että olisi helpompi olla se introvertti, ujo ja hiljainen tyyppi kuin tällainen ihme seilaaja. Porukka on tottunut meikäläiseen ulospäinsuuntautuneena ja puheliaana, eli pasmathan siinä menee sekaisin kun oonkin seuraavalla kerralla hiljainen tai haluan olla yksin.

In a nutshell: vaikka usein kuulee, että ambivertti on kaikista kätevin olomuoto introvertti-ekstroverttiakselilla ja bläbätibläbätiblää, niin ei tää kyllä ihan helppoa ole! Ei meille itsellemme, mutta etenkään meidän ympärillämme eleleville. Just nää kaikki odotukset ja pettymykset, vaihtelevat fiilikset ja meidän harteille kasattavat sosiaaliset paineet tekevät ambivertin elämästä joskus melkoista tasapainoilua. Tekisi joskus mieli tulostaa tietoiskuesitteitä ja jakaa niitä jengille, jotka ihmettelee mun ajoittaista hiljaisuutta tai suuttuu sosiaalisesta kömpelyydestä, hermostuu siitä etten vielä uskalla tehdä viikonlopulle suunnitelmia, koska en oo varma oonko silloin sosiaalisella tuulella vai täysi erakko.

Jopas tuli vuodatus! Ja tää ei ollut edes tässä. Ainakin yksi jatko-osa on luvassa, nimittäin mitä ihmettä siitäkin tulee, kun kaksi ambiverttia menee ja alkaa seukkaamaan keskenään.

Onko siellä ruudun toisella puolella elämän raastamia kohtalontovereita?

---

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta <3

Kommentit

MarikaJohannaP
Hey girl

On täällä :)! Kuulostaa hyvin tutulta :)!

marjapilami
Nørrebro Summers

Jee! :)

punastus
Punastus

En oo kuullut tota termiä aiemmin, mutta maailman ärsyttävintä sanontaa käyttääkseni: OSUI JA UPPOSI! Oon aina kokenut hyvin ahdistavaksi tilanteet, joissa on pitänyt kertoa itsestään ja luonteestaan. Hemmetti kun se on niin tilannekohtaista olenko yltiösosiaalinen vai jöröttävä jukka. Toisinaan oon sulavasanainen ja joskus taas en osaa kommunikoida mitenkään.

Oon kelannut että sosiaalinen introvertti kuvaisi minua parhaiten, mutta toisaalta sitten en oo introvertti yhtään. Hah :D Olkaamme siis ambiverttejä!

marjapilami
Nørrebro Summers

No just samat mietteet kuin mulla kun sanan kuulin! :D Paitsi mulla menee toisinpäin, oon aina kelaillut että oon ekstrovertti - mutta miksi oi miksi sitten niin jäätävän erakkomainen välillä (tai siis usein)?!

Kriselda
Kriselda

It all makes sense! Kiitos tästä. Pystyn niin samaistumaan tähän! Erityisesti, jos on päiviä/hetkiä, kun ei ole yhtään hauskuutus- tai äänekkäällä-tuulella, niin ihmiset luulee, että on sairaana tai muuten vaan joku asia huonosti :D

marjapilami
Nørrebro Summers

Hah, jee! Ja just toi, ei hätää tää on vaan se mun toinen perusilme, en oo kipee tai haudo kauheuksia. :D

Iiisu (Ei varmistettu)

Mä luulen että suurin osa ihmisistä menee tähän kategoriaan. Mä ainakin, enkä oo ikinä sille tarvinnut mitään sanaa. Introvertti tai ekstrovertti ei myöskään aina oo just siellä omassa ääripäässä eli nekin menee tähän kategoriaan. Ihan normaalia sanoisin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No mun lähipiirissä ei kyllä ole ainoatakaan ambiverttiä (paitsi minä). En tiedä, ymmärsitkö selityksen vähän väärin vai mistä ajatuksesi tulevat, mutta vaikka jokaisella on erilaisia päiviä, niin ei-ambiverteillä vaihtelut eivät oo ollenkaan yhtä suuria ja radikaaleja. Valtaosa ihmisistä ei myöskään koe sosiaalisia tilanteita äärimmäisen uuvuttavina - siis ihan jopa ystävien kanssa - vaikka olisivat sosiaalisia.

marjapilami
Nørrebro Summers

Ymmärrän molemmat pointit, onhan kyseessä aika hähmäinen konsepti (ainakin ilman aiheeseen syvällisemmin tutustumista). Mäkin miellän sen niin että introvertilla voi hyvin olla ekstroverttihetkiä ja toisinpäin, mutta ambivertti seilaa säännöllisemmin laidasta laitaan. Mulla ainakin noi kaksi puolta vaihtelevat niin kovin, että olisi tosi hankala lokeroida itseni vaikkapa ekstrovertiksi... ja jostain syystä kovasti tahdon lokeroida itseni.

Mutta tää kommentti on ihan omaa kyökkipsykologiaani - mistäs me saatais nyt joku oikea ekspertti selittämään?! ;o)

Ihme

Ihastuttavan samaistuttavaa täälläkin. Hirveän hyvin osaan halutessani kaikkia viihdyttää ja ryhmäyttää hyvään fiilikseen, mutta tarvitsen myös tosi paljon hiljaista joutilaisuutta ja omissa ajatuksissa vaeltelua. Mulla on tosi sosiaalinen työ, ja vapaa-ajalla oonkin valinnut erakoitua perheen pariin. Muutama hyvä ystävä löytyy, ja se on ihan tarpeeksi. Kavereilla en tee mitään. :D

marjapilami
Nørrebro Summers

Erakoituminen ja rakkaimpien seura hyvässä tasapainossa on ihan parasta <3 Mä toisaalta kaipaan tosi paljon kavereita; sekä läheisiä ystäviä että sekalaisia hengailuporukoita...ja välillä musta ei toisaalta kuulu kahteen viikkoon mitään duunipaikan ulkopuolella :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Mullekin tuli oikein sellainen ahaa-elämys tätä lukiessa. Olen tosi paljon ihmetellyt, että miten voisin muka olla vain ekstrovertti tai introvertti, sillä mähän olen molempia. :D En olekaan ennen kuullut tästä ambivertti-termistä. Mua rassaa juurikin samat seikat, eli sen ulospäinsuuntautuneisuuden vaihtelevuus, tunnistin monia juttuja. Tosi hyvä ja samaistuttava postaus. :)

marjapilami
Nørrebro Summers

Ah eiks oo ihana saada itselleen lokero, pääsee siirtymään intro- ja ekstroverttien keskuuteen viimeinkin yhdenvertaisena verttinä :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Siis ehdottomasti, onneksi löytyi oikea vertti-lokero meillekin! :D

Sanni V (Ei varmistettu)

Herranjestas! En oo ikinä, en siis ikinä, samaistunut mihinkään tekstiin näin paljon. Kuvailit myös täydellisesti just sitä ongelmaa mitä ambiverttina (btw uus termi mulle, kiitos siitä!) koen. Juurikin se miten muut hämmentyy mun ulosannin räikeästä vaihtelevuudesta.

Kiitos muuten Marja ihan huikeasta blogista, tää on muodostunut ihan lemppariksi. Huomaan että joka viikko klikkailen tänne. Virkistävän aitouden, diipin pohdinnan ja huumorin loistavan balanssin, Köpis-juttujen (&lt;3), sisustuspostausten ja matkatarinoiden äärelle on aina yhtä ihana tulla.

marjapilami
Nørrebro Summers

Hei kiitos ihana Sanni, et arvaakaan miten iloiseksi tulin sun kommentista <3 Jaksaa taas näpytellä!

Ja mahtavaa että samaistuit. En tiedä miksi lokeroonkuuluvaisuus / leiman saaminen on niin tärkeää, mutta mulle tuli jotenkin huojentunut olo kun ekaa kertaa ambiverttiydestä kuulin.

JonnaM (Ei varmistettu)

Ihan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut! Hyvin voin samaistua sun fiiliksiin &lt;3 kiitos tekstistä!

marjapilami
Nørrebro Summers

Jee, kiitos kommentista <3

kakkukahvit (Ei varmistettu) http://ruutlehti.fi

TÄÄLLÄ! MINÄ! MINÄMINÄMINÄ! Kiitos tästä postauksesta, tunnistin itseni täydellisesti ja huokaisin samalla helpotuksesta, etten olekaan ainoa :D Sehän on vain sosiaaliata älykkyyttä, että osaa vuoroin antaa tilaa suupalteille ja johtaa keskustelua hiljaisempien kanssa! Eli hyvä me!! Muut ihmetelkööt ;)

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, jeee hyvä me! <3 Pitäiskö aloittaa yhdistys: Sosiaalisesti Älykkäämmät (kuin muut!!) Ambivertit

 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

No apua, kuulostaa aivan minulta. Apua miten kuulostaakin! :-D
Hui.

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Ps, kirjoitin omaan blogiin jutun myös aiheesta ja linkitin sun täydellisen blogin sinne viittaukseksi. Ihanaa lokakuun viimeistä sinne vielä suht-lämpimään Köpikseen! <3

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, tervetuloa kerhoon! Ihana sinä <3

marjapilami
Nørrebro Summers

Ai niin, ja ihanaa lokakuun loppua sinnekin! <3 (ambivertilta meinas taas käytöstavat unohtua, blame it on the vertti.. :DD)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Ah that's very okey! :-D<3

sannni (Ei varmistettu)

Todella tutun kuuloista! On välillä aika raskasta kun kaverit eivät ymmärrä esim. sitä, miksi en halua nähdä monta päivää putkeen, miksi vihaan yökyliä ja miksi uppoudun omiin oloihin/ajatuksiin. Vaikka olen sosiaalinen ja välillä hullu papupata/viihdyttäjä niin sitten taas liika sosialisoituminen on vaan liikaa mulle! Kannattaa tutustua/lukea myös erityisherkkyydestä. Itse löydän tuttuja piirteitä myös sieltä (kuormittuminen, kaipuu yksinoloon, unen/levon tärkeys jne jne.). Mutta kiitos, mahtava postaus!

marjapilami
Nørrebro Summers

No juuripa näin :) Oon itse asiassa miettinyt että pitäisi tutustua erityisherkkyyden konseptiin, siitä kun nykyään niin kovasti hohkataan - oon varma että löytyisi toinen mulle sopiva lokero.

Kiitos kommentista!

Valikoivasti ekstrovertti (Ei varmistettu) http://valonjavarjontanssi.blogspot.fi

Siis niin tuttua! Kiitos :) Täällä myös yksi helposti innostuva, valikoivasti ekstrovertti :D Elämä on jatkuvaa tunne-elämän tasapainoilua kun toisaalta nauttii ihmisten seurasta, mutta akut latautuvat kyllä yksinollessa. Samalla kun toivoo, että tulisi kutsutuksi kaikkiin bileisiin, haluaa vaan vetäytyä peiton alle katsomaan sarjoja ja kuuntelemaan musiikkia. On se vaikeaa ;)

marjapilami
Nørrebro Summers

No se on just noin vaikeeta! Ihan sama täällä! :D Toisaalta sitä välillä miettii, että käviskö elämä intro- tai ekstroverttina liian tylsäksi... ;o)

Kajjsa (Ei varmistettu)

Just näin! AMEN.
Luin just poikaystävälle tän kirjoituksen ja kuinka itseäni löysin tästä. Tuo ”Hiljaisemmassa seurassa muutun helposti papupadaksi ja jos seurueessa on dominoiva suupaltti, kadotan ääneni täysin” kuvaa mua niin paljon ja oon monesti ollut tosi ahdistunut niissä tilanteissa kun en osaa sanoa mitään mihinkään ja sit jossain tilanteessa johdan puhetta. Ja muutenkin tuo oli lähes tulkoon kuin mun elämästä. Oli ihana löytää itselleen oma lokero eikä olla vain outolintu &lt;3

marjapilami
Nørrebro Summers

Ihana että samaistut ja jos helpotti lukea - tervetuloa tänne meidän ambiverttien keikkuvaan lokeroon ;) <3

Matleena K. (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksessa, kuulostaa tutulta enkä nähtävästi todellakaan ole ainut! Huomaan erityisesti sen kuormittavuuden usein niin, että papatan menemään sosiaalisessa tilanteessa ja jälkeenpäin oon ihan poikki, joskus jopa aika hermostunut ja levoton ja tarviin hirveästi tilaa olla yksin. Ja erityisesti kosketti tuo mainintasi tilanteista, joissa heittäydyt helposti nauramaan ja olemaan aktiivinen vaikka mieli on maassa. Niin suoraan mun elämästä. Sellaisessa tilanteessa on vaikeaa selittää ihmisille, että kyllä mulla on hauskaa nyt mutta noin yleisesti ottaen elämä on paskaa. :D

Kiitos muuten aivan mahtavasta blogista. Sulla on jotenkin ainutlaatuisen kotoisa ja ihana kirjoitustyyli. Unelmoin muutosta takaisin Köpikseen, ja sun tekstit on välillä raastavan ihania ja toisaalta terapeuttisia. Muutenkin kirjoitat mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja!

marjapilami
Nørrebro Summers

Hahah, ei tosiaan näytetä olevan ainoita! :D Lohdullista tietää että muutkin kamppailee näiden ristiriitojen kanssa. Ja samoin - oisin voinut kirjoittaa ite ton sun kommentin, 100% samoja kokemuksia! 

Ja MILJOONA KIITOSTA kehuista, lämmittää sydäntä <3<3<3 Puss! 

Kommentoi