Arjen mullistanut ääniviesti
Joskus ihan yhtäkkiä eteen osuu jotain sellaista, mikä muuttaa elämää. Ehkei sentään mullista, mutta onnistuu peijooni tuosta noin vaan liikuttelemaan vanhoja, kangistuneita kaavoja. Ja jos oikein hyvin käy, vieläpä parempaan suuntaan. Voin kertoa, että meikäläinen on sen verran kangistelevaa tyyppiä, että ihan helpolla muutokset eivät yleensä tapahdu.
Näinkin viattoman näköisenä muutos asteli arkeeni eräänä tiistaina tammikuun loppupuolella:
Mikä tää juttu oikeen on, virhepainallusko kenties, ihmettelin aikani. Se oli kuulkaa ääniviesti hyvältä ystävältä, jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt harmillisen epäsäännölliseksi sen jälkeen, kun muutin Tanskaan. Samainen ystävä muuten, jonka reissuja kadehdittuani varasin itse lennot Thaikkuihin.
Vierastin konseptia ja vilkuilin Whatsappia epäluuloisesti seuraavat tunnit. Pitäisikö mun lähettää mokoma monologi takaisin? Mitä mä muka sanoisin? Miten dorkalta mun ääni kuulostaisi? Lopulta voitin ujouteni ja lähetin ekan äänikseni. Kikattelin enkä ollut varma, mihin lausahdukseen viesti kuuluisi lopettaa. Valitsin lonkalta kiusaantuneen: ”heeeiii heiiii”. Tuntui hölmöltä. Viestin lähetettyäni tajusin, että jäi vaikka mitä sanomatta ja lähetin toisen kikatteluviestin vielä perään.
Ja siitä se sitten lähti. Life as I knew it was over.
Ääniviestibuumi levisi seuraavien päivien aikana muutamaan muuhunkin Whatsapp-keskusteluun ja sai aikaan jopa puhelinsoittoja silloin, kun huomattiin frendin kanssa että ollaan molemmat samaan aikaan linjoilla. Yhtäkkiä parhaat kaverit, joiden kanssa ei arjen ja yhteydenpitolaiskuuden keskellä yleensä saa tarpeeksi jubailtua, tulivatkin aktiiviseksi osaksi lähes jokaista päivää. Olin myyty. Ja koukussa.
Kyseinen kommunikaatiomuoto on just sopiva meille kiireisille naisille, joilla uhkaa tunnit loppua päivästä kesken. Tai jotka ei vaan saa aikaiseksi pitää tarpeeksi yhteyttä. Miten vaivatonta ja nopeaa muutaman minuutin mittaisen viestin lähetys tai kuuntelu onkaan! Samassa ajassa, jossa saisi pelkistetyn stoorin näpyteltyä, ehtii lärpätellä vaikka mitä. Muutamallakin viestillä viikossa pysyy ihan eri tavalla kartalla toistensa elämän pikkujutuista, ja tietty isoistakin.
Superkätevä tapa pitää yhteyttä eri maassa sijaitseviin kavereihin, mutta lähetellään niitä myös kilsan päässä asuvan Köpis-bestiksen kanssa. Mun ystävyyssuhteet ahkerimpien ääniviestittelijöiden kanssa on hilautuneet paljon tiiviimmiksi tässä vaivaisen kuukauden aikana. Ja tosiaan ne spontaanit puhelut ja säännöllinen vuorovaikutus parhaiden tyyppien kanssa on ihan timanttista.
Suosittelen siis kokeilemaan heti paikalla! <3
P.S. Ja mitä tulee siihen oman äänen arasteluun: mä oon aina kelannut ääneni olevan karsea (niin kuin kai jokainen ajattelee omastaan), mutta muutaman itse lähettämäni kikatteluviestin kuunneltuani oon muuttanut mieltäni. Se kuulostaa onnelliselta ääneltä, lämpimältä, sellaiselta joka hymyilee.
—
Voice messages are my new thing!
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: