26.6.2016 marjapilami

Haave todeksi: vitriinikaappi

Haluan ja haaveilen paljon. Haahuilen säännöllisesti erilaisissa liikkeissä, katselen vaan, suunnittelen ja unelmoin. Ja lähes aina se riittää. ”Sä et ikinä ostaa mitään”, poikaystäväkin usein ihmettelee. Kunnes eräänä päivänä ostimme yhdessä suuren asunnon, joka ammotti tyhjyyttään. Muutamassa nurkassa tönötti kiusaantuneen oloisena pikkuruinen, johonkin entisistä kodeistamme hankittu esine.

Oli aika ostaa hemmetisti kaikkea, ja tiristää mielen perukoilta ulos menneiden vuosien hankkimattomat haaveet ja siirtää ne oikealle ostoslistalle. Tyydyttävää, mutta yllättävän uuvuttavaa.

Oon sydämenmuotoisin silmin katsellut mummoni vanhaa, sinistä vitriinikaappia hamasta lapsuudestani asti. Siinä on aina jotain niin tunnelmallista ja juhlavaa, kun juhlapyhinä tai kahvikutsuilla kaivetaan vitriinistä hienommat astiat esiin.

Tahdon samanlaisen. Sitten jonakin päivänä, kun mulla on ikioma, oikea koti.

Se päivä on viimein koittanut ja ehkäpä suurin sisustushaaveeni, vitriinikaappi, on saapunut kotiin.

Meinasin pitää teitä vitriinijännityksessä siihen saakka, kunnes saan sen sisuksen täydelliseen ojennukseen, mutta menköön. Tämä juhannusviikko on ollut blogissa niin hiljainen kiireistä ja sisustusanemiasta johtuen, että ansaitsette nyt jotain mehevää.

Vitriini löytyi kuukausien pakonomaisen väijymisen jälkeen nettihuutokaupasta. Koettiin myös keskivertoa pahempi parisuhdekriisi asian tiimoilta, kun herraseni alkukesästä unohti huutaa erään löytämäni täydellisen vitriinin. Ei puhuttu varmaan 16 tuntiin kyseisen episoidin jälkeen. Onneksi tarinalle saatiin onnellinen loppu ja huudettiin tämä kaunokainen pari viikkoa sitten.

Kyseessä on massiivinen huonekalu, jolla on korkeutta reippaasti yli kaksi metriä. Antiikkia se ei ole, vaan ah-niin-muodikkaasti vanhahtavan näköiseksi maalattua puuta. En ole lämpimien vaaleiden tai luonnonvalkoisen ylin ystävä, joten pähkäilen josko maalaisimme tuon ihan valkoiseksi. Toisaalta nykyinen väri on aika hauska. Nähtäväksi jää.

Vitriini täyttää kaikki sille asettamani vaatimukset:

riittävästi kokoa,

riittävästi hyllyjä,

ovet ja sivut alas saakka lasia,

mutta hyllyt puuta.

Olen kertakaikkisen rakastunut.

Seuraavaksi alkaa siis pikkuhiljaa vitriinin sisustusoperaatio. Se on aivan liian kaunis (ja läpinäkyvä…) minkäänlaiseen epäjärjestykseen. Täytynee myös tehdä F:lle jonkinmoinen kartta sen sisällöstä, jotta osaa laittaa astiat takaisin paikoilleen. F on viimeksi tyhjentänyt tiskikoneen ja näitä kuvia blogiin ladatessani huomasin, että siellähän on juttuja väärillä paikoilla ja lisäksi pari vitriiniin kuulumatonta lasia. APUA.