Ja yhtäkkiä olikin jo kevät
Mulla on niin paljon analysoitavaa ja pähkäiltävää kaikesta, monta juttua odottaa päässä kirjoittamistaan, mutta niin vähän ylimääräistä aikaa. Oon ollut viime viikon maanantaista asti töissä ilman yhtäkään vapaapäivää. Tilanne päällä, niin sanotusti. Sunnuntaina toimistolle raahautuessa se ärsytti jonkin verran, mutta tänään en ois malttanut millään lähteä vielä kahdeksan tunnin jälkeen himaan (lähdin silti). Aikataulu on siis normalisoitunut, tulikasteesta selvitty, tavallinen arki voi pian taas alkaa.
Tänään töistä tullessa sen ekaa kertaa sanoin ääneen, varovaisesti, en halunnut jinxata mitään: voi olla, että tää oikeesti on just se juttu, mitä oon ettinyt. Niin moni palanen natsaa. Mutta palataan me siihen kaikkeen vähän myöhemmin.
Koska oikeastaan halusin vaan tulla kertomaan, että täällä vielä ollaan. Ja että kappas – jossain välissä, ihan huomaamatta, on tullut kevät. (Siis sellainen oikea kevät, ei se, jonka julistin alkaneeksi joskus helmikuussa.)
Oon niin valmis kevät- ja kesäkauteen, valoisiin iltoihin, laahustamaan pitkin tuttuja ja tuntemattomia katuja. Siihen, että viimein saa tilata viinibaarissa roseeta ilman, että joutuu olemaan vähän nolona juomavalinnastaan. Ja kesäreissuun numero yksi Kroatiassa ja numero kaksi Italiassa. Työmatkaani Stadissa. Flow-viikonloppuun. Pyöräretkiin, jätskipalloihin ja kenkiin ilman sukkia.
Ennen kaikkea oon innoissani siitä, että oon Köpiksessä. Ja siitä, etten oo just ostanut asuntoa, kuten vuosi sitten tähän aikaan, ja ehdin nauttimaan kaikesta täysillä (tai siis… toivottavasti ehdin, tästä eteenpäin). Luvassa on mahtava ajanjakso.
Aurinkoisia terkkuja, pusss!
—
Spring is here and so am I.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: