Kerran saarella
Mä en ole sikäli nirso, antakaa lähes mikä saari vaan ja oon tyytyväinen. Oon saari-ihmisiä. Saarella ihminen on tarpeeksi kaukana arjesta, ja lähellä kaikkea tärkeää.
Tutkimuksen* mukaan ihminen jättää saarelle astuessaan 83% stressistä ja huolista taakseen. Bonuksena se on aivan ihana sana, saari. Lomalla palloilin kolmella eri saarella (joista kahden nimeä en edes tiedä, saarella ei tarvitse aina tietää kaikkea) ja snorklailin parin muun edustalla. Saarikiintiö siis mukavasti täyttyi.
Muun muassa nämä tapahtuivat lomani aikana saarilla:
Kerran vilpittömästi unohdin aamiaiselle lähtiessä housut.
Kerran heräsin, puin päälle (myös housut), söin pitkän kaavan aamiaisen ja kaivauduin takaisin sänkyyn.
Neljä kertaa kävin hieronnassa.
Kaksi kertaa nenääni hierottiin.
Kuusikymmentä kertaa mua pisti hyttynen.
Kahdeksan kertaa tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, etten oikeastaan koskaan oo tylsistynyt ja voisin hyvin käyttää elämäni lueskeluun, rannoilla hengailuun, syömiseen ja snorklailuun.
Kaksi kertaa snorklausoppaani heitti merimakkaran mua päin, jotenkin siitä oli ilmeisesti päässyt kehkeytymään meidän insideläppä (siis siitä, että se heittelee merimakkaroita mua kohti ja mä kiljun).
Kerran snorklausoppaani sanoi mun olevan niin valkoinen, että kalat luulee mun olevan leipää.
Viisi kertaa mulla oli raastava ikävä F:ää. Saarella unohtaa huolensa, muttei kultaansa.
Kolme kertaa ostin saman mekon, eri värisenä.
Kerran päivässä söin seafoodia. Vähintään.
Yhden kerran söin suklaapannukakun kermavaahdolla, vaikkei olisi oikeastaan tehnyt mieli. Koska olin lomalla.
On ihana olla kotona, mutta kesälomamatkojen suunnittelu on jo alkanut. Harkitsen sellaista radikaalia ratkaisua, että mitä jos lähtisin hiljentymisretriitille, aivan itsekseni, tietysti johonkin saareen.
*Tutkimusta ei ole, keksin sen itse. Mutta uskokaa.
—
Sweet island life.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: