Kolme kevättä sitten ja nyt

Nørrebro Summers

 

Jotenkin, huomaamatta tässä on päässyt käymään näin. Tää on jo kolmas kevät Kööpenhaminassa - ja siitä hullun onnellisesta keväästä Stadissa on yhtä monta vuotta aikaa. Kevät 2015 on jäänyt mieleen aivan älyttömän hyvänä jaksona, sen ajan valokuvissa hymyilen niin että meinaan haljeta, oon kauniiden ystävien ympäröimä, istuskelen brunsseilla, juon proseccoa (no niinhän mä aina teen), oon ekaa kertaa elämässäni avovaimo, oon umpirakastunut (no niinhän mä vieläkin oon). En ollut varma milloin tarkalleen, mutta tiesin piakkoin muuttavani maasta, meidän molempien työhakemukset oli vetämässä. Keväällä 2015 en ollut vielä kertonut kovin monelle, että oon päättänyt lähteä ja yksi aikakausi päättyy lopullisesti.

Jotenkin tunne siitä, että elämä tällaisena loppuu pian herkisti aistit ympärillä tapahtuvalle, teki päivistä kirkkaampia ja kultaisia. En sano, että esimerkiksi se kun oltiin molemmat noroviruksessa monta päivää oli kovinkaan hauskaa, mutta moni muu juttu oli tavallista parempaa. Olin lisäksi just löytämässä tieni, itseni, aikuisuuteni. Tasapainon, hiljalleen. Mun kaoottinen, intensiivinen, rajusti vaihtelevaa trooppista ilmastoa muistuttava kaksikymppisyys oli pyörähtämässä seuraavan vuosikymmenen puolelle ja asiat olivat

just niin kuin sydämeni tahtoi niiden olevan.

Ja sitten ne kirkkaankeltaiset, mutkattomat Simonkadun kevätkuukaudet vaihtuivat kesään, pakattiin omaisuus pakettiautoon ja häippästiin maasta. Kaikki muuttui. Se ei siltä heti tuntunut, ei tullut mitään radikaalia koti-ikävää tai muuttokriisiä, ei tunnekuohuja tai trooppisia myrsyjä pään sisällä. Sen sijaan mä katosin sumuun, ilmestyin taas näkyviin ja katosin taas, ilmestyin ja katosin, ilmestyin ja katosin.

Ensimmäinen Köpis-kevät meni ohi uudessa intensiivisessä duunissa sekä uutta kotia sisustaessa ja rempatessa. Mä en muista niiltä kuukausilta mitään kovin ihmeellistä ja sitten olikin syksy. Toinen kevät meni ahdistuksesta ja elämäni pahimmasta stressitilasta toipuessa, jälleen uutta duunia varovasti aloitellessa, hapuillen ja epävarmana kaikesta. En kokenut muuttokriisiä, mutta piru vie, se taisi kuitenkin kyteä mussa piilevästi vuosia. Seuraus siitä, että jätin taakseni elämäni onnellisimman kevään, vanhat ystävät, rutiinit ja irrotin itseni tutusta - juuri silloin kun tuo tuttu oli parhaimmillaan.

Ja nyt kolmantena Köpis-keväänä musta vihdoin tuntuu vähän samalta kuin näihin aikoihin 2015. Siirtymäkriiseilyt taitaa olla ohi. Oisin maailman onnellisin, jos ne Stadin kauniit frendit ois mun kanssa brunsseilemassa ja juomassa proseccoa, mutta onneksi tää kaupunki on täynnä ystäviä. Tuttua, parhaimmillaan. Tulipa otettua sivuaskellus ulkomaille muuton myötä, mutta nyt tuntuu taas että tie on löytymässä. 

Tasapainoinen aikuisuus ja ennen kaikkea se ihana onni jatkukoon siitä, mihin ne silloin 2015 jäi.

 

 

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Tää oli ihana postaus! Tuli vahva throwback omiin onnellisiin keväisiin ja päätin että hitto vie, tästäkin tulee sellainen. :)

marjapilami
Nørrebro Summers

No just näin <3 Tästä tulee ihana kevät!

heidijariikka (Ei varmistettu)

Moikka Marja! Laitoin sulle joskus tammikuussa viestiä ja kyselin kannattaako köpikseen tulla pääsiäisen aikoihin, ja piru vie, ihan varmasti aina kannattaa ja me ostettiin sinne kaverin kanssa lennot! Olisko sulla vielä jotain supereita viimehetken vinkkejä mitä köpiksessä vois tehdä, kun kaikenmaailman pyhät sattuu just siihen ens keskiviikon ja lauantain välille. :) Kiitos tuhannesti jos ehdit vinkata jotain! Kaikki secondhandkirppismeiningit ja rennot oleilut houkuttaa aina. Täältä sun blogista oonkin jo napannut mukaan hyvän kuuloisia raflavinkkejä ;)

Terkuin, Heidi

marjapilami
Nørrebro Summers

Moikkis Heidi, jeee päätitte sitten tulla pääsiäisretkelle! :) Lähden itse silloin Stadiin, eli hyvä että tässä kaupungissa säilyy kuitenkin jonkinlainen suomalaiskiintiö...

Ois kenties kätevintä, jos laitat mulle viestiä FB-sivujen kautta (facebook.com/norrebrosummers), niin voisin sitten linkitellä sulle löytämäni eventit suoraan inboxiin. Sopisiko sellainen? :) Näyttää aika paljon happeningia olevan vkl käynnissä ja sääennustekin näyttää lupaavalta!

Millie's
Randomilla

Tulipas tästä hyvä fiilis ja olo että oispa kiva jos kotona ois nyt narsisseja tai tulppaaneja. Keväällä itsekin jotenkin herää yleensä uudelleen vaikka se on tavallaan vähän harmi että on tällainen vuodenajan mukaan eläjä. Tää talvikin on kyllä ollut jotenkin kaikesta sumutiloista huolimatta jotenkin aikas ihana ja kutkuttava. :)

Kevätterkuin,
Milla

www.randomilla.com

marjapilami
Nørrebro Summers

Kevät on ihan parasta aikaa, mutta ihana kuulla että sun talvikin on ollut kiva <3 Niinhän sen pitäisi mennä että mukavaa on vuoden ympäri, eikä vietä 5kk vuodesta puolikoomassa kuten eräät :D

Puss!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana postaus ja näytät kyl säkenöivältä! Itelläni on kolmas kevät (tai no muutin just keväällä kolme vuotta sitten eli tavallaan vasta toinen) uudessa (ei se kyllä enää uusi ole mutta :D) maassa. Toi sumusta pilkahtelu oli muuten hyvin sanottu, mulla ei tosin oo vielä kovin positiivinen fiilis mut ehkä se ottaa vielä sen yhen vuoden!

marjapilami
Nørrebro Summers

Kyllä se siitä, pikku hiljaa <3 Tuntuu välillä että sais omat tunteet nopeammin prosessoitua ja olotilan normalisoitua, jos kokisi kunnon eksistentaalisen kriisin :D Sumupilkahtelu ei oo yhtä dramaattista, mutta siinä menee kai enemmän aikaa. 

Iloa kevääseen! Puss.

Kommentoi