Kotoisia yksityiskohtia
Sisustushommat etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt tuntuu taas siltä, että suurempia harppauksia ei olla otettu hetkeen – toisaalta parin tärkeän huonekalun hankinta on edistynyt, eli juttuja tapahtuu. Ehkä maailman turhauttavin asia tällä hetkellä on perhanan toimitusajat. Ai miten niin sohvapöydän tai eteisen lipaston toimittamisessa menee kuusi viikkoa?
Olen niin kärsimätöntä sorttia, että moiset aikataulut saa mut harkitsemaan ostosta todella tarkasti ja kääntämään jokaikisen kiven nopeammin saatavilla olevaa vaihtoehtoa etsien. Joka saattaa tarkoittaa sitä, ettei mitään muita vaihtiksia löydy, tilataan alkuperäinen huonekalu parin viikon päästä ja näin ollen venyykin odotusaika kuuden sijasta kahdeksaan viikkoon.
Oh well. Ekan maailman luksusongelmiahan nämä.
Oho, erkkerin sohvan pinkki kauhtana on poissa ja tilalla siniharmaa.
Meillä juhlitaan tänään epävirallisia epätupareita pienellä porukalla, edelleen oon hyvillä mielin varsinaisten tupareiden perumisesta tässä kohtaa. Kiva nähdä kavereita ja saada sekalainen sakki samaan aikaan kyläilemään. Hauskaa tulee varmasti.
Mä olen vaivihkaa viimeisen viikon aikana työstänyt kämppää entistä kotoisampaan kuntoon ja hionut pieniä yksityiskohtia. En tupareita varten vaan ihka aidosti siitä syystä, että aikaa oli etenkin viime viikonloppuna tavallista enemmän. Sopivasti tämä sisustus-spurtti sattui myös näiden juhlien alle, eli kaupan päälle tuli hieman valmiimpi koti. Jee.
Ikiliikkujamme, eli erkkerin tikashyllyn järjestys, on vaihtunut jälleen kerran. En osaa nähtävästi mitenkään päättää mikä järjestys olisi hyvä. Enkä ole edelleenkään varma siitä, onko hylly jäämässä tuohon paikkaan tai asuntoon ylipäätään. Ainakin se on osoittautunut muuntautumiskykyiseksi, joten pointsit siitä.
Kenties epämääräisin uusi harrastukseni on kaktusten istuttelu rykelmiin. Joo se on nykyään harrastukseni. Sain poikkikselta yllä olevissa kuvissa koreilevat minikaktukset synttäripäivänä ja luovuudenpuuskassani istutin ne kirpparilöytö-kahvikuppiin. Toivon ja rukoilen, että nuo selviävät muutosta.
Sama tapahtui muillekin kaktuksille, joista kaksi jakoivat ruukun jo aiemmin. Nyt on alla kivempi astia ja kolmas kaveri. Ripottelin kodinhengetärpäissäni mullan päälle vieläpä ohuen kerroksen soraa, jotta näyttäisi nätimmältä. Tämä viidakko sijaitsee kylppärissä, koska pakkohan sielläkin on lukuisia viherkasveja säilyttää.
Oon jo useita päiviä etsiskellyt tuota naulakosta roikkuvaa villatakkia. Vasta tästä kuvasta sen bongasin postausta oikolukiessani. Seniili mikä seniili (mutten kylmissäni enää).
Keittiö ei usein blogissa vilahtele, koska se on edellisen asukkaan jäljiltä raihnainen ja meidän jäljiltä sotkuinen. Viihtyvyyttä ei varsinaisesti lisää se, että siellä sijaitsee taloutemme ainoa naulakko ja näin ollen huone toimii myös eteisenä.
Olen kuitenkin epätoivoisesti koittanut saada kyökkiä edes vähän söpömmäksi pienillä yksityiskohdilla.
Tällä hetkellä on pohdinnassa muuten se, tehdäänkö jo lähitulevaisuudessa keittiön täysremppa vai sinnitelläänkö jonkin aikaa vanhalla. Itse kallistun remontoinnin puolelle, mutta taloudellinen järjen äänemme F on toista mieltä. Katsotaan siis kumpi voittaa.
Keittiön materiaalivalinnat ovat edellisen asukkaan jäljiltä suorastaan tragikoomiset. Mustissa tasoissa näkyy jokainen tahra todellä hyvin ja Tanskan runsaskalkkinen vesi ei sekään auta asiaa. Lisäksi jokaiselta neliömetriltä löytyy jotakin pinttynyttä tai risaa, näkee selvästi että remontti on tehty itse ja säästetty rahaa.
Mulle kotona tärkeintä on yleinen siisteys ja viihtyvyys sekä kivat yksityiskohdat paikoissa, joissa mä eniten hengaan. Ei liene sattumaa, että mun reviirini olohuone on jo lähes viimeistelty ja lähinnä F:n datausalueena toimiva ruokahuone ammottaa vielä kolkkona. Onneksi mikään kiire ei ole minnekään ja voidaan rauhassa sisustaa ja fiksailla.
Ihanaa viikonloppua kaikille, pus <3
—
It’s all in the details.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: