Köyhän naisen raskaustesti
En tiedä miten tässä näin kävi. Tosi pitkään olin hädin tuskin raskaana, kun kaikki ympärilläni tuntuivat jättimahoineen olevan ihan superraskaana. Oli vähän sellainen huijariolo koko tilanteen suhteen. Sitten aivan yhtäkkiä, tuntuu, olinkin itse se megapallo, kenelle jengi päivittäin tekstailee ja kysyy joko näkyy merkkejä synnytyksestä. (No ei näy!!! Vaikuttaa siltä, että tämä vauva ei tule koskaan ulos. Parinkymmenen vuoden kuluttua luen nilkkoihin asti ulottuvalle mahalleni pääsykoekirjoja ääneen, kun se pyrkii yliopistoon.) Enää ei tunnu huijarilta, vaan sellaiselta harmaapartaiselta, purppuraiseen viittaan pukeutuvalta tietäjältä. Tiedän raskauksista ja niiden oireista kaiken. Vähän jo liikaakin, kiitti.
Ajattelinpa siis koostaa postauksen raskauden varmoista merkeistä, niin sulta voi säästyä näinä taloudellisesti epävakaina aikoina raskaustestirahat. (Nää on hei oikeesti raskauden loppupuolen juttuja, eli toivottavasti tässä vaiheessa jo kaikki tietää what’s going on.)
- Heräät neljältä aamuyöllä miettimään Weetabixia. Sitä, kuinka kaadat kylmää maitoa tasapohjaiselle syvälle lautaselle ja kuinka se milli milliltä muuttaa kahden Weetabixin päälle ripotellun sokerin pehmoiseksi jumalten nektariksi. Kuinka ensimmäinen puraisu on vielä vähän rapsakka, mutta toisen Weetabixin loppua kohden makunystyräsi kohtaavat suussa sulavan puuromaisen seoksen.
- Vatsassasi riehuu joku, ehkä alien. Raskaussovelluksen mukaan vauva nukkuu mahassa jotain 90% ajastaan, mutta ei sun vauva. Itse asiassa se ei taida nukkua ollenkaan, tai sit sillä on tosi paha levottomien jalkojen, käsien ja pepun oireyhtymä.
- Et todellakaan hehku. Kun mä tätä asiaa oikein mietin, niin jossain raskausviikon 23 paikkeilla saattoi olla yksi iltapäivä kun näytin ihan hyvältä ja oli hehkeä fiilis. Mutta noin niin kuin muuten sanoisin, että kaikki hehku-kommentit vaikuttaa tulevan sellaisten ihmisten suusta, jotka lähinnä säälii sua koska oot nääntynyt, mussutat kuivaa Weetabixia pakonomaisesti, sun vaatteet on hirveet ja ne haluaa silti sanoa jotain positiivista. Hehku – mikä ihanan hähmäinen kehu silloin kun kaikki muut ylistyssanat ovat selvä valhe.
- Alat pitää kumppaniltasi salaisuuksia. Et sellaisia skandaalimaisia, että oisit ollut vaikka jonkun toisen kaa sillai (let’s face it, sulla ei oo aikoihin ollut energiaa tai taipuisuutta olla kenenkään ylimääräisen kaa yhtään millai), vaan pieniä, arkipäiväisiä sniikkailuja, joista kudot vaivihkaa kattavan verkon. Et esimerkiksi enää maksa jäätelöauto-ostoksia yhteiseltä tililtä, ettei kumppanisi pysy kärryillä siitä, miten paljon jätskiä kulutat viikkotasolla. Et kerro yöllisistä Weetabix-sessioistasi, vaan hiivit narisevia portaita pitkin keittiöön kuin aave (huomaat narinan kummasti voimistuvan sitä mukaa kun syöt yhä enemmän jätskiä ja Weetabixia). Kun kumppanisi budjettisyistä kieltäytyy tilaamasta terassille eleganttia loungehuonekaluryhmää jonka oot bongannut netistä, et näytä hänelle tyystin oikeutettua ja kohtuullisesti mitoitettua itkuasi, vaan valutat muutaman karvaan kyyneleen hiljaa läppärisi ruudun takana, ”elämäni on pilalla, lopullisesti pilalla, kaikki on h*lvettiä ja p*skaa”, mietit (ja mitä toi edes taloudellisista haasteista tietää, se ei joudu maksamaan salaa kymmeniä euroja viikossa jätskistä).
- Huomaat tyystin randomien ihmisten siunaavan sinua huomioillaan vartalostasi. Sun maha on jätti-iso. Sun maha on superpieni. Sun posket näyttää pullistuneen. Sun levenneestä perästä on huomannut raskauden jo jonkin aikaa, ei siis millään pahalla vaan hyvällä. Et oo kyllä lihonut mistään muualta kuin mahasta.
- Et koskaan tiedä milloin ja mistä syystä itkukohtaus tulee. Onneksi on tää korona-aika, niin oot aina himassa eikä tartte julkisilla paikoilla pillittää jonkun söpöön nalleasuun puetun vauvan vuoksi.
- Haaveilet illalliskutsuista, joissa tuolinasi olisi vessanpönttö. Ja pitkästä kävelylenkistä vaipoissa. Siitä, että ois ookoo laiskuuttaan pissiä öisin menemään samanlaiseen muovilakanaan, jonka tulevan vauvasi sänkyyn oot virittänyt. Toisin sanoen, pissahätä is real, 24/7.
- Kärsit kuukausia nuhasta. Onko se flunssa? Onko se allergia? Onko se… korona? Olinko minä sittenkin potilas nolla joskus alkutalvella? Et oo enää yhtään varma, pitäiskö sun ottaa iisisti koska oot ollut kipeä noin 3 kk vai puskea normaalisti menemään, koska jostain käsittämättömästä syystä raskaus ilmenee jatkuvana nuhana ja tukkoisuutena.
Vielä vähän. Viiiielä vähän…
P.S. Yritän pitää blogissa suunnilleen 50/50-balanssin raskaus- ja vauvajuttujen sekä muiden juttujen välillä, mutta varoituksen sanasena – mulla on vielä muutama raskauspostaus jotka haluan välttämättä pukertaa ulos ennen synnytystä. Seuraavat viikot blogi saattaa siis olla vähän enemmän preggo-painotteinen. Sorry not sorry! Jos annatte mulle aiheesta yhtään kritiikkiä, itken teidän kaikkien päälle ja heitän Weetabixilla!
—