Kun kroppa sanoo EI
Kyllä myönnän jollakin tasolla ihailevani sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan jää saikulle ja puskee menemään vaikka kuumeessa. Ja tunnustan itse olevani hyvin dramaattinen sairastaja. Kun lämpö kohoaa 37:n alan lähestulkoon suunnitella omia hautajaisiani. Sattuu, joka paikkaan sattuu, tuska, tästä en kyllä selviä.
Jossakin kohtaa edellisen postauksen kirjoittamisen, ajastamisen sekä julkaisun välillä muhun iski kaamea flunssa. Epäilen pöpöhyökkäyksen johtuvan joitakin viikkoja jatkuneesta kiireestä ja sen vaikutuksista uneen. Ja stressiä se on hyväkin stressi.
Tässä kohtaa kuitenkin kroppa sanoi ei.
Vetäydyin tutun suurieleisesti vuoteeseen, jossa oon nyt parisen päivää viettänyt. Ja taitaa olla vielä jokunen edessä.
Tunnollisena suorittajana sain tietysti pienen stressin aikaan siitäkin, etten kenties hetkeen pääse bloggailemaan, joten oman mielenrauhan takia päätin tulla ilmoittamaan tänne itsestäni. Oon blogi(kin)saikulla.
Muistakaa ottaa välillä iisisti, tyypit. Voin nyt kokemuksen äänellä kertoa, että yhden illan laiskottelu on kaikinpuolin järkevämpää, kuin päiväkausien flunssa. Pusss! <3
—
I have taken to bed. Dramatically as ever.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: