29.7.2016 marjapilami

Kun lomalainen arkeen palasi

Että sellainen viikko! Oli varmaan tavallistakin tiukemmin aivot narikassa loman aikana, niin tahmaista oli arkirytmiin ja normaaliin elämään palaaminen tällä kertaa. Muistutus itselleni:

ensi kesänä lomailen sitten vihoviimeisenä ajankohtana, ettei tarvii olla yksin toimistolla kaikkien muiden lekotellessa vapailla. Ja voisin kanssa ajoittaa paluuni vaikka tiistaille tai keskiviikolle, tää viiden päivän arkiputki huhhuh.

Mutta nyt on hyvä. Perjantai. I made it.

Viikkoon on mahtunut paljon hyviä ja hauskoja hetkiä, mahtavaa olla kotona. On myös tullut kyseenalaistettua oma mielenterveys tai vähintäänkin karma useaan kertaan.

Vaikkapa silloin, kun vietin päivän harsohameessa, joka 45 sekunnin välein nousi vesirajan yläpuolelle. Ja silloin kun se sama hame uhkasi koitua kohtalokseni pyöräillessä (”vyötäröstä alaspäin alastomana pyöräillyt nainen menehtyi menetettyään kulkuvälineensä hallinnan”).

Silloin ei niinkään, kun muistin työkoneen salasanan moitteetta maanantaiaamuna – mutta silloin kyllä, kun torstaina tarttin yhtä toista salasanaa ja se oli tyystin kadonnut päästäni. Miten mulla voi olla näin pahoja muistivaikeuksia 31-vuotiaana?!

Eräänä iltana valitin sohvan pohjalta totaalista uupumustani F:lle ja viittä minuuttia myöhemmin tyhjensin tehokkuuspuuskassa meidän vitriinin, pakotin poikkiksen siirtämään sen toiseen paikkaan ja laitoin astiat takaisin hyllyille. Joo ei tää tässä toimi, siirretään takaisin.

Kaadoin myös jakkaran meidän lattialle. Nyt kohdassa, johon terävin kulma osui, on puolen sentin syvyinen reikä. (Sama pahan onnen jakkara tietysti, joka on aiemmin mm. kierinyt asfaltissa ja iskeytynyt oveen.)

Niin monta mun vitsiä ja letkautusta on ymmärretty tällä viikolla väärin, etten kehtaa edes muistella. Parempi jättää sarkasmi vähemmälle – etenkin kirjoitettuna, väsyneenä ja ilman hymiöitä.

Ainakin kolme mun kasvia tekee kuolemaa loman jäljiltä.

Ja kun multa kysyttiin ilman ennakkovaroitusta ”Missä työtehtävässä sä näkisit itsesi seuraavan parin vuoden aikana?” mä vastasin ”Krraaah.”