Kun pukeuduin päiväpeitoksi
Aivan blogin alkuaikoina kirjoittelin siitä, kuinka epätoivoisesti metsästän näyttävää bohopäiväpeittoa kruunaamaan makkarin sisustuksen. Samoihin aikoihin alitajuntani ilmeisestti kehotti mua pukeutumaan kyseiseksi päiväpeitoksi.
Ostin nimittäin pääsiäisen Budapestin reissulla huivin, jonka vasta myöhemmin tajusin muistuttavan värimaailmaltaan ja tyyliltään tosi paljon ihanteellista päiväpeittoa (vaikka ei menekään aivan yksiin mun aiemman päiväpeittopostauksen tyylien kanssa). Tuossa vaiheessa olin jo luovuttanut taistoni, päättänyt pitäytyä muutaman vuoden ikäisessä valkoisessa päiväpeitossani ja tuoda ilmeeseen potkua petivaattein.
Kun koin huivivalaistuksen, päätin kokeilla sen sommittelua sänkylookin jatkeeksi – ja sehän toimii ihan hyvin. Ilman huivia sängyn ulkoasu olisi liian tylsä tämänhetkiseen makuuni, jotain maustetta oli kiva saada.
Voin tunnustaa, etten huivia (tai edes päiväpeittoa) sängylle päivittäin sommittele, mutta vieraita tai valokuvausta varten on kiva vähän hienostella. Koska se on kuvista niin selkeää, tunnustan senkin ettei silitys ole mun juttu. Itse asiassa luulen olevani sille vähän allerginen.
Taas uutuuksien vuoro, kun kuvissa vilahtelee ekaa kertaa meidän vaatekaappi. Eli viritelmä, jonka edellinen asukas meille jätti. Se ei tyyliltään istu tähän asuntoon mitenkään, mutta kaiken muutto- ja sisustushässäkän keskellä on kyllä ollut ihan huippukivaa, ettei kaappia tarvinnut alkaa vielä etsimään ja saatiin vaatteet heti ojennukseen.
Makuuhuoneen sisustuksesta tuli – ainakin toistaiseksi – muuten paljon vaaleampi kuin mitä kuvittelin. F:kin oli todella selkeä toiveissaan, ettei sisusteta valkoisella, mutta iloisesti sekin on huoneeseen valkoista rahdannut. Saattaa olla, että huone saa vähän väriä jossain vaiheessa, mutta toisaalta oon aina tykkännyt eteerisen vaaleasta tunnelmasta makkareissa. Hmmm.
—
My new scarf ended up in the bed.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: