19.7.2016 marjapilami

Kuvia sisustusmatkan varrelta

Bloggaamisesta on tullut niin rakas harrastus, että vaikea kuvitellakaan enää elämää ilman Nørrebro Summersia. Kaikista ihanin kirjoitusajankohta on hiljaiset ja hitaat viikonloppuaamut, poikaystävän vedellessä vielä sängyssä sikeitä. Silloin tulee näpyteltyä usein monta postausta yhteen soittoon ja pitää välillä oiken toppuutella itseään, jotta säästäisi idiksiä ja kirjoitettavaa muillekin viikonpäiville. Täytyy kuitenkin myöntää, että lyhyellä varoitusajalla varattu kahden viikon ulkomaanmatka ja loman aikaisten postausten kirjoittaminen varastoon oli jopa mun innolla haastava pamaus.

Hieman jouduin brainstormailemaan ja kameran rullaa kaivelemaan postausideoita keksiessä. Samalla tuli kahlattua vanhempiakin kuvia läpi. Siinäpä vielä yksi bloggauksen bonuspuoli: kuvia (eli muistoja) tallentuu monta kertaa enemmän kuin mitä muuten ehkä tulisi räpsittyä. Kuvia selaillessani innostuin vertailemaan kämpästä viimeisten kuukausien aikana otettuja kuvia ja tadaa – postausideahan sieltä tulla tupsahti.

Tässä siis hieman kuvamateriaalia meidän kodin sisustusmatkan varrelta, huhtikuusta tähän päivään saakka.

Kämpässä oli alunperin kellertävät, tummemmat lattialaudat. Söpöt ja tunnelmalliset ne olivat, mutteivät kuitenkaan istuneet meidän vaaleaan skandimakuun. Ja nyt kun boheemia, paikoiten outoakin, sisustustamme täällä katselen, olisi lopputulos näillä kirahvinvärisillä lattioilla ollut aivan liian hippi.

Remontointi oli tylsää ja raastavaa – vaikken itse osallistunut siihen juuri lainkaan. Tumpelona jaloissa pyöriminen ja omasta saamattomuudestaan huonoa omaatuntoa poteminen kävi sekin työstä. Onneksi on rempat tältä erää ohi (paitsi ei olla vielä edes koskettu keittiöön ja kylppäriin, ja ne pitäisi nyt ensi hätään ainakin maalata). Ruokahuoneen sinisen seinän valmistuminen oli juhlava hetki!

Voih, muistan niin hyvin sen pakahduttavan onnen, kun saatiin viiiiiiimein suojat pois olkkarin lattialta ja erkkerin sohva kannettua pikkuhuoneesta sen oikeaan paikkaan. Oli aivan selvää, että erkkeristä tulee mun ikioma nurkkaus.

Kun lattia vapautui maalisuojauksistaan, ei kauaa mennyt siihenkään, kun olkkarissa jo näytti tältä:

Ruokahuone saatiin myös nopeasti ihan kivaan kondikseen. Astiakaappina toimi aluksi sittemmin makkarin liinavaatekaapiksi päätynyt yksilö.

Näin autio tikashyllymme oli ekoina viikkoinaan uudessa kodissa:

Ja eteiskäytävä. Ei viitsitä muistella sitä, miten pitkään meni ennen kuin saatiin se raivattua. Synkkiä aikoja, synkkiä aikoja. Ja kipeitä varpaita.

Erkkerin sisustus alkoi pikku hiljaa muuttua rönsyilevämmäksi. Jättiamppeli kruunasi ikkunasyvennyksen ja aiheutti mussa syviä rakkauden tunteita. Aiheuttaa edelleen, ihan paras ostos.

Eräänä kauniina päivänä saatiin myös olkkarin ja ruokahuoneen lamput kattoon.

Ja – rumpujen pärinää – käytävä raivattua.

Työnsarkaa on tosiaan vielä paljon edessä, mutta tosi hyvässä vaiheessa ollaan. Olohuone alkaa olla lähes viimeistelty ja ruokahuonekin on kodikas, vaikkakin paljon juttuja sieltä vielä puuttuu.

Oon ollut onnellinen uudessa kodissa alusta saakka. Ja sisustaminen on mahtavaa puuhaa. Koska oon paatunut, parantumaton taivaanrannan maalari ja juttujen tavoittelija, harhailevat ajatukset kuitenkin silloin tällöin myös tulevaisuudessa:

Talo. Ikioma talo. Valtavilla ikkunoilla, viherhuoneella ja omalla pihalla. Ehkä viiden vuoden kuluttua.