Laiskan kotipuutarhurin kasvivinkit
Kauas ollaan tultu niistä ajoista, kun meikäläinen ei onnistunut pitämään huonekasveja kuukautta pidempään hengissä. Tai no – kyllä noita vieläkin aina välillä nuupahtaa, mutta suurin osa kasveista on majaillut tässä kämpässä jo lähes vuoden verran ja voi loistavasti. Otan niiden pitkäikäisyydestä täyden kunnian itselleni, joskin myös kämpän valoisuudella saattaa olla jotain pientä tekemistä asian kanssa.
Kasvit on mielestäni tosi kauniita sisustuselementtejä, tunnelman luojia ja mikä parasta, puhdistavat siinä sivussa sisäilmaakin.
En stressaa kasveinhoidosta ollenkaan, logiikkani on: kunhan ne näyttää näteiltä ja kestää hengissä pidempään kuin kukkakimppu, voiton puolella ollaan.
En yleensä perehdy kasvien hoitosuosituksiin, vaan meen puhtaasti fiilispohjalta. Jos joku yksilö näyttää voivan ankeasti, siirrän sen varjosta valoisampaan paikkaan tai päinvastoin. Jos huomaan, että toinen on hukkumaisillaan, annan mullan rauhassa kuivua jonkin aikaa. Kaktukset ja nahkealehtiset tyypit saavat juotavaa yhtä usein kuin kaikki muutkin, mutta vähemmän kerrallaan. Mielummin vähän liian kuiva multa, kuin vedessä lilluva. En enää osta umpinaisia ruukkuja, mutta koska hurjan söpöjä sellaisia on jo päässyt aimo kokoelma kertymään, saa osa kasveista luvan selvitä sellaisessa. Minä määrään.
Hienosti ollaan pärjätty tähän saakka. Ja jos ei pärjätä, ks. aiempi kohta kukkakimpuista. Ajattelin kevään kunniaksi jakaa muutaman hyvin toimineen kasvivinkin, josko se rohkaisisi muita kotipuutarhasta haaveilevia herättelemään viherpeukaloaan.
Näin hoidan kasvejani:
– Kastelen ne joka viikonloppu viikon verran kastelukannussa seisoneella vedellä. Yksi kannullinen vettä riittää hyvin lähes parinkymmenen erikokoisen kasvin kasteluun.
– Suihkuttelen suihkepullolla kerran viikossa (pullossa seisoo aina vettä valmiina). Suihkutan palmuja ja sellaisia kasveja, jotka näyttää siltä että ne voisi siitä tykätä. Kerran suihkutin poikaystävää naamaan, koska halusin huomiota.
– Istutan kasvit kerran vuodessa uuteen, suunnilleen yhtä kokoa suurempaan astiaan. Viimeksi tein tämän kesällä, mutta jatkossa se toimikoon vuosittaisena keväänaloitusrituaalinani. Uudet tulokkaat siirrän muutaman viikon sopeutumisjakson jälkeen muoviruukusta samankokoiseen keraamiseen ruukkuun.
– Pyrin sijoittamaan kasvit valoisiin paikkoihin, mutten suoraan auringon valoon. Siis pyrin. Jos joku pusikko näyttää erityisen hyvältä ikkunalaudalla tai makuuhuoneen pimeimmässä nurkassa, joutuu se sinne (kukkakimppupointti, muistathan).
– En koskaan lannoita mitään. Mitä se ees tarkoittaa? Miksi?
Oon viettänyt tällä viikolla muutaman kotilomapäivän ennen uuden duunin aloitusta ja yhden aamupäivän pyhitin kasvien istuttamiselle uusiin ruukkuihin. Cityihmisen moinen harjoitus kuljettaa ihanan lähelle luontoa, on jotenkin siistiä päästä rapsuttamaan multaa kynsien alta. Puhumattakaan siitä miten zen oot siinä vaiheessa, kun oot vaan hiplaillut kasveja ja valinnut niille sopivia ruukkuja kolme tuntia putkeen.
Ihania viherhetkiä ja viikonloppua <3 Puss!
—
Plant therapy.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: