Lauantaiaamuna
Lauantaiaamu. Viikko on jälleen pyyhkäissyt ohi hirmuisella vauhdilla, melkein pelottavan nopeasti. Tuntuisi korrektilta kirjottaa, että oon ollut superkiireinen tällä viikolla ja siksi bloggailu on jäänyt vähemmälle. Mutta en mä oo iltaisin ollut yhtään kiireinen. Oon ollut vaan älyttömän laiska ja mukavuudenhaluinen. Maleksija ja välttelijä. Teen juoja. Poikkiksen parran silittelijä.
Ja meidän olkkarin patteri on rikki, joten oon koko ajan ihan jäässä. Ei kylmissään saa himassa mitään aikaan, nähtävästi.
Myönnetään, että syksy vaikuttaa sittenkin myös meikäläiseen. Ihan pikkasen. Onneksi se ei oo sentään tehnyt säröä mun positiiviseen mielialaan.
Mutta siis takaisin tähän aamuun. Kuten lauantaisin usein, heräsin ihan tyhmän aikaisin. Mä vaan rakastan näitä omia hiljaisia hetkiä. Tänään oon sohvapaikaltani viltin alta katsellut, kuinka syksyn varovainen valo hiljalleen täyttää hämärän asunnon.
Ette arvaakaan, miten monena samankaltaisena lauantaiaamuna mä istuin tällä samalla sohvalla ja jouduin varta vasten rauhoittumaan, sydämen hakatessa ja ajatusten laukatessa ties missä. Oon nyt ainakin hetkellisesti saavuttanut just sen mitä kalenterin tyhjentämisellä ja ikioman ajan ottamisella tavoittelinkin.
Rauhallinen, onnellinen ja vahvoilla.
Aika juhlava tunneskaala näin aikaiseen aamuun, mutta mitäpä sitä peittelemään. Just niitä mä tunnen tässä kahvimukia kasuaalisti nostellessani. Kunpa aina tajuaisi pysähtyä, kun siltä tuntuu. Tai vaikkei oikein tuntuisikaan, komentaisi itsensä välillä kunnolla rauhoittumaan kiireen keskellä. Muistaisi hakea rinta-alaansa lauantaiaamun kaltaisen olotilan vähän useammin.
Kun tästä aamukuplastani irrottaudun, saa rauha toistaiseksi jäädä. Pian suuntaan nimittäin Köpiksen kenties isoimmalle kirppikselle tungeksimaan ja sitten Ikeaan vaatekaappia suunnittelemaan. Tasapaino – siitähän tässä kaikessa on kyse.
Ihanaa viikonloppua söpöliinit <3
—
Saturday mornings!
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: