Lentopelkoisen lentokoneterkut!

Perinteinen lentokonepostaus, jo toinen tällainen viikon sisään. Tää lento alkoi vähän eksoottisemmin, kun meille portilla ilmotettiinkin viivästymisestä teknisen vian vuoksi. Jokainen lentopelkopotilas osannee samaistua kun kerron, että meikäläisten korviin kuulutus koneen lähdön viivästyksestä teknisen vian vuoksi kuulostaa tältä:

”Kone viivästyy, koska kriittisen tärkeitä osia on tippunut pois/hukassa/rikki, osa koneesta tupruttaa mystistä savua, kapteeni unohti rillit himaan ja taitaa olla pireissä. Pohdimme jonkin aikaa uskaltaako tällä purkilla lentää, mutta kyllä me jopa kuudenkymmenenyhden prosentin todennäköisyydellä saatetaan päästä hengissä määränpäähän, eli let’s menox, peremmälle vaan.”

Kolmen vartin portilla venailun aikana ehdinkin hyvin lietsoa itseni täyteen paniikkiin, josta sitten koneeseen laahustaessa koin parhaaksi infota lentoemäntiä (ihan vaan jos esim. jossain kohtaa alkaisin raastamaan itseäni ikkunasta ulos, niin tietävät mistä kyse) (koska kyllähän nyt yksi ikkunasta ulos raastautuminen taivaskorkeudella peittoaa sellaisella koneella matkaamisen, josta uupuu eräskin kriittinen mutteri). Asia johti toiseen ja sitten olinkin ohjaamossa palaveeraamassa kapteenin ja perämiehen kanssa lentoturvallisuudesta. On kuulemma ihan yhtenä palasena tää masiina, eikä mikään kohta savua, eli kai me tästä pian laskeudutaan Helsinkiin.

Tosin just nyt pompitaan ihan hillittömässä turbulenssissa, joka niinikään lentopelkopotilaan logiikalla merkkaa sitä, että yllämainittuja muttereita sinkoilee sinne tänne koneen saumoista ja tää puteli hajoo just palasiksi. Ai niin ja tietysti, jossain palaa. Hyvä hetki raastaa ikkunaa.

Tällä postauksella ei tainnutkaan olla mitään sen ylevämpää sisältöä tai sanomaa, mutta nyt tiedätte yhden uuden faktan lisää meikäläisestä. Lentsikat jänskättää. Aika epäkäytännöllinen fobia tällaiselle matkaintoilijalle.

Oon ollut viime aikoina niin mukakiireinen ja reissussa, että mun ajastettavat postausvarastot ovat tyystin huvenneet. Reaaliajassa siis mennään, palailen varmaan sunnuntaina seuraavan kerran asiaan. Koska Helsinki ja kaikki rakkaat tyypit. Kentältä pääsenkin suoraan mun tarhabestiksen kanssa viinille – joka, voin kertoa, tulee tarpeeseen tän lennon jälkeen.

Ihanaa viikonloppua, söpöliinit! <3