Lentopelkoisen lentokoneterkut!

Nørrebro Summers

Perinteinen lentokonepostaus, jo toinen tällainen viikon sisään. Tää lento alkoi vähän eksoottisemmin, kun meille portilla ilmotettiinkin viivästymisestä teknisen vian vuoksi. Jokainen lentopelkopotilas osannee samaistua kun kerron, että meikäläisten korviin kuulutus koneen lähdön viivästyksestä teknisen vian vuoksi kuulostaa tältä:

”Kone viivästyy, koska kriittisen tärkeitä osia on tippunut pois/hukassa/rikki, osa koneesta tupruttaa mystistä savua, kapteeni unohti rillit himaan ja taitaa olla pireissä. Pohdimme jonkin aikaa uskaltaako tällä purkilla lentää, mutta kyllä me jopa kuudenkymmenenyhden prosentin todennäköisyydellä saatetaan päästä hengissä määränpäähän, eli let’s menox, peremmälle vaan.”

 

 

Kolmen vartin portilla venailun aikana ehdinkin hyvin lietsoa itseni täyteen paniikkiin, josta sitten koneeseen laahustaessa koin parhaaksi infota lentoemäntiä (ihan vaan jos esim. jossain kohtaa alkaisin raastamaan itseäni ikkunasta ulos, niin tietävät mistä kyse) (koska kyllähän nyt yksi ikkunasta ulos raastautuminen taivaskorkeudella peittoaa sellaisella koneella matkaamisen, josta uupuu eräskin kriittinen mutteri). Asia johti toiseen ja sitten olinkin ohjaamossa palaveeraamassa kapteenin ja perämiehen kanssa lentoturvallisuudesta. On kuulemma ihan yhtenä palasena tää masiina, eikä mikään kohta savua, eli kai me tästä pian laskeudutaan Helsinkiin.

Tosin just nyt pompitaan ihan hillittömässä turbulenssissa, joka niinikään lentopelkopotilaan logiikalla merkkaa sitä, että yllämainittuja muttereita sinkoilee sinne tänne koneen saumoista ja tää puteli hajoo just palasiksi. Ai niin ja tietysti, jossain palaa. Hyvä hetki raastaa ikkunaa.

Tällä postauksella ei tainnutkaan olla mitään sen ylevämpää sisältöä tai sanomaa, mutta nyt tiedätte yhden uuden faktan lisää meikäläisestä. Lentsikat jänskättää. Aika epäkäytännöllinen fobia tällaiselle matkaintoilijalle.

Oon ollut viime aikoina niin mukakiireinen ja reissussa, että mun ajastettavat postausvarastot ovat tyystin huvenneet. Reaaliajassa siis mennään, palailen varmaan sunnuntaina seuraavan kerran asiaan. Koska Helsinki ja kaikki rakkaat tyypit. Kentältä pääsenkin suoraan mun tarhabestiksen kanssa viinille – joka, voin kertoa, tulee tarpeeseen tän lennon jälkeen.

Ihanaa viikonloppua, söpöliinit! <3

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Mua alkaa yleensä ahdistaa vasta siinä vaiheessa, kun huomaan että käsinojissa on tuhkakupit. Koska öö, moneenko vuosikymmeneen koneissa ei ole enää saanut polttaa..? :D

marjapilami
Nørrebro Summers

JOO SIIS MITEN VANHOILLA PURKEILLA ME TUOLLA VEDETÄÄN?! Toisaalta, tunnetusti mitkään neitsytmatkatkaan ei oo jees. :O

CougarWoman
CougarWoman

:D

"Titanic"

Nuff said. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Vinkki: mä vein mun lentämistä pelkäänyttä poikaystävää lentämään pienkonetta kapteenin kanssa ja and he fears no more! Koneen itse ohjaaminen toi kuulemma turvallisuuden tunnetta (ettei se ei ole niin vaikeaa) ja että virheiden mahdollisuus on tooooooosi pieni. :)

marjapilami
Nørrebro Summers

Vau! Mun pilottifrendi ehdotti tuota samaa, mutta nevör evör nevör :D Sun poikaystävä todella rakastaa sua kun suostui moiseen <3 Nimim. EI KOSKAAN

VeeraH (Ei varmistettu)

I feel you! Ennen lentoa vakuuttelen itselleni, että ei se henkilökunta(kaan) halua kuolla. Että kyllä ne vie turvallisesti perille. Turbulenssissa mietin, että siellä ohjaamossa varmaan tiukataan turvavöitä ja naureskellaan, että onpa makea keli (vähän kuin olis purjehtimassa kovassa tuulessa ja aallokossa). :D

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, lentoemäntien kasvojen tarkkailu silmä kovana on kanssa klassikko! Mutta auta armias jos joku niistä ei hetkeen hymyile; senhän on pakko tarkottaa sitä, että ollaan syöksymässä päin vuorta ja se yrittää pitää naaman pokerina välttääkseen massahysterian. Right? :D

VeeraH (Ei varmistettu)

Hahaha, todellakin! Ja jos ne supattaa keskenään jotain siellä lentokoneen takaosassa... not a good sign! :D

Kommentoi