Loma lähenee loppuaan
Päivät ei varmaan ikinä kulu yhtä nopeasti kuin aurinkolomalla. Herätys suht ajoissa, aamupala, altaalle tai rannalle muutamaksi tunniksi ja sitten on koko loppupäivä aikaa olla aktiivinen. Kuinka ollakaan; jossain vaiheessa muutaman uintikerran ja lounaan jälkeen huomaat, että kello on jo sata.
Siestat, suihkut, dinnerit, drinkit ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama uudestaan.
Suunnilleen näillä eväillä on menty viimeiset pari viikkoa täällä Mallorcan helteissä ja huomenna suunnataan takaisin Tanskaan. Päivät tosiaan on vilissyt ohi hirmuista vauhtia, mutta samalla tuntuu, että reissu on ollut tosi pitkä. Oon valmis palaamaan meidän omaan, ihanaan kotiin.
Paljon oli suunnitelmia matkan varalle ja niistä on melko ansioituneesti jäänyt lähes kaikki toteuttamatta.
Piti käydä ainakin kymmenellä rannalla. Piti ottaa juna Solleriin. Piti vetää poikkiksen kanssa kännit. Piti nukkua pitkään. Piti nähdä useita kaupunkeja. Piti käydä tippukiviluolissa. Piti tehdä retkiä. Piti käydä maistelemassa viinejä.
Piti viimein lukea Donna Tarttin Tikli, jonka oon aloittanut viime- ja toissakesänä ja jättänyt molemmilla kerroilla kesken. Toisaalta sen lukematta jättäminen alkaa olla jo lomaperinne sinänsä.
Piti käydä hotellin salilla ja uida pitkiä matkoja. Piti nähdä auringonlasku.
Vaikka jäi kaikki paljon tekemättä, ehdittiin myös vaikka mitä. Naurettiin, vitsailtiin, kikateltiin, unohdettiin arki, sisustus- ja remppajutut. Mä sain kaipaamani täydellisen nollauksen kenties elämäni hulluimman puolivuotisen päätteeksi.
Sain etäisyyttä asioihin ja ihmisiin, omia suunnitelmia ja prioriteetteja selviteltyä.
Sain paniikkikohtauksen merellä tyhjästä ilmaantuneen jättiaallon iskeydyttyä muhun snorklausreissulla. Unohdin uimataitoni, ajauduin kauemmas rannasta, luulin että kuolen. Poikaystävä hilasi mun uppoavan ruhoni rantaan. Selvisin elossa.
Pidin hiuksia tunnollisesti auki koko matkan ajan ja sain kuin sainkin ilmaisen vaalennuksen ja raidat.
Nähtiin hienoja mestoja, syötiin hyviä ruokia, upeita aamiaisia, ajettiin serpentiiniteitä, pelättiin torakkaa ja mä korkeita paikkoja.
Poissa on ne viime kesän ahdistavat tuntemukset, kun pitkän reissun jälkeen en muuta halunnut kun käpertyä Stadin kotiin omalle sohvalle, mutta niitä ei ollut enää. Mun Stadia tai sohvaa. Ihana on nyt huomata, että oon onnellinen siitä, että saan palata kotiin Köpikseen.
En olisi voinut siis lomalta enempää toivoa.
Puss <3
—
Our vacation has been lazy and perfect.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: