Lomalaisen rutiinit
Noin viiden päivän kokemuksella voin sanoa, että tää loma on täyttänyt kaikki odotukset. Ei olla stressattu mistään ja ollaan otettu just niin rennosti kuin huvittaa. Meikäläistä aina välillä polttelee lomavelvollisuudet, pitäisi tehdä sitä ja nähdä tuota. Oon kuitenkin aika hyvin nyt onnistunut painamaan villasella moisia fiiliksiä ja vaan kääntämään kylkeä altaalla. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka vuodesta – tai vuosikymmenestä – toiseen viettävät lomansa tutulla mökillä, rauhan ja hiljaisuuden ytimessä. Vuosittain vaihtuvat lomakohteet tuppaavat luomaan paineita tehdä yhtä ja toista.
Tällä kertaa oon asennoitunut oleiluumme täällä Mallorcalla eksoottisena mökkilomana. Puitteet ovatkin tehneet sen helpoksi, niistä lisää aiemmassa lomapostauksessa.
Päivät ovat kuluneet laiskan hitaasti ja samalla liian nopeasti. Ollaan tehty autoretkiä läheisille rannoille ja pieniin kaupunkeihin, syöty lounaita vuoroin altaan reunalla omista eväistä ja pikkuisissa ravintoloissa. Ekat päivät meni meikäläisellä ihan vaan aivotoimintaa sammutellessa, en esimerkiksi pystynyt keskittymään lukemiseen ollenkaan, kun yliaktiivinen mieli oli vielä levottomassa työ- ja arkimoodissa.
Nyt oon päässyt jo lukemiseen kiinni, eikä enää juuri mikään muu aktiviteetti kiinnostakaan. Mä ja mun murhatrillerit auringon alla, ihan parasta.
Herään mummelina seiskan aikoihin joka aamu ja lueskelen tunnin verran terassilla auringonnousua ihaillen, ennen kuin herätän poikkiksen.
Pikkuruisen majapaikkamme aamiainen on monipuolinen ja hyvä sekä kahvi ihanan tuoretta. Oon täysi aamupalafani, ei voisi parempaa aloitusta päivälle olla.
Aamiaisen jälkeen ollaan otettu tavaksi käydä syöttämässä tilan iiiiiiihanille pikkuisille poneille (tai mitä ikinä heppaeläimiä onkaan, kielimuuri) porkkanoita. Ostettiin läheisestä marketista kaksi isoa säkillistä saatuamme tilan omistajilta luvan ruokkia eläimiä.
Mun lemppari. Älkää kertoko sille toiselle.
Vanha Espanja-rutiinini, cava-piccolot, on myös kaivettu naftaliinista ja yleensä joko kotilounaalla tai auringon laskiessa nautiskelen jääkylmän, kuplivan pienen pullollisen lempijuomaani altaalla tai terassillamme. Skumppalasinkin ostin, kun ei sellaista askeettisen huoneemme varustelusta löytynyt. Cavaa ei mistään vesilaseista tai pullon suusta juoda.
Laiskanpulskeasti ollaan kahdesti käyty illallisella lähialueen ulkopuolella, mutta vielä ei olla jaksettu sen enempää seikkailla. Tänään on tarkotus suunnata Palmaan shoppailemaan ja syömään, ihmettelemään suuren kaupungin vilinää. Saa nähdä, miten nämä maalaishiiret enää moiseen meininkiin sopeutuu. Täytynee jättää omat cavapullotkin hotellille.
Ihanaa siis on, voisin elellä näin vaikka ikuisesti.
—
Loving my lazy holiday routines.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: