Lomamuistoja taianomaiselta Miloksen saarelta
Tää on siitä poikkeuksellinen kesä, että mulla ei ole mitään varsinaisia lomasuunnitelmia. Yleensä alan lomaobsessoimaan viimeistään maaliskuussa ja varailen silloin jo kesän reissut. Samoin toimin tänäkin vuonna – mutta johtuen mun uudesta duunista, muuttohässäkästä sekä säädöstä lentojen ja vuokra-autojen kanssa päätettiin pari viikkoa sitten perua kaikki pläänimme ja aloittaa alusta. Suunnitelmissa oli lähteä Italiaan pariksi viikoksi kiertelemään, mutta suoraan sanottuna kuluneen kevään jälkeen mikään mikä kuulostaa säätämiseltä ja yhtään stressaavalta ei houkuta. Haluan parkkeerata itseni viikoksi tai kahdeksi mahdollisimman hyvätasoisen hotellin uima-altaalle kirjakasan kanssa ja pysyä siinä. Suostun lisäksi snorklaamaan ja syömään, siinä kaikki.
Katsotaan siis mihin kesä meidät kuljettaa. Vai tuleeko tästä Tanska-loma.
Ajatukset ovat pyörineet turkooseissa vesissä ja hiekkarannoissa viime aikoina, joten ajattelin jakaa joukon lomakuvia viime kesältä. Toteutettiin silloin meikäläisen unelmareissu, eli Kreikan saarihyppely Ateenan kaupunkilomaan yhdistettynä. Majailtiin yhteensä kolmella saarella, joista ihana Milos oli ensimmäinen.
Milosta kutsutaan värien saareksi, eikä suotta.
Viivyttiin saarella lähes viikon verran ja asuttiin söpön kämäisessä hotellissa Pollonian kylässä. Hotelli oli aivan rannassa, se suorastaan valui mereen. Meillä oli käytössä ikioma kivinen ranta, jossa oli ihana koomata auringon alla ja käydä välillä uimassa.
Nurkan takana hotellilta näkyi iltaisin maailman upein auringonlasku.
Päivät kuluivat leppoisasti snorklaillen, lukien ja saarella seikkaillen vuokra-autollamme. Käytiin myös läheisellä Kimoloksen minisaarella, joka on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni paikoista. Vieläkin Kimolos-iltapäivää muistellessani joudun miettimään, olikohan koko juttu unta.
Musta tulee varmaankin sellainen mummo, ketä me nykynuoret (31v nykynuori tässä moi) aina ihmetellään:
Miksi se menee joka kesä sinne Rodokselle, eikä halua ikinä nähdä muuta maailmaa? Eiks toi käy tylsäksi?
Mun täytyy tunnustaa, että alan ymmärtää roodosmummoja varsin hyvin. Kesät kuluvat aina niin kovaa vauhtia, etenkin lomalla ollessa. Jos on aidosti onnellinen jossakin paikassa, seesteinen suorastaan, miksei haluaisi aina palata uudestaan? Muhun iski kalvava ikävä Milokselle heti kun astuin pois lähtevään lauttaan, ja voisin hyvin ostaa sieltä vaikka kesäresidenssin. Tai Kimolokselta – joskin sinne on vielä hankalammat yhteydet täältä kaukaa pohjoisesta.
Oon reissannut paljon Euroopassa kesäisin ja vaikka oon tykännyt jokaikisestä matkasta hirmuisesti, vetää silti Kreikka kaikista eniten puoleensa. Etenkin nykyään Miloksen kaltaiset, pikkuisen vähemmän tunnetut kohteet kiinnostaa. En voi vastustaa kreikkalaista ruokaa ja kreikkalaiset ihmiset ovat turreille mukavia. Lentomatka on lyhyt ja helppo, saaria löytyy lukematon määrä.
Kreikassa on aina rento ja kotoinen olo. Kaipaan lomiltani yhä enemmän rauhaa ja lepoa, erittäin pienellä seikkailulla höystettynä, ja Kreikka tarjoaa mulle juuri sitä. Ne nuoruuden lomat, joilta palasi nuutuneempana ja väsyneempänä kuin koskaan tuntuvat kovin kaukaisilta; joskin muistot ovat legendaarisia, enkä vaihtaisi niitä mihinkään.
Voih, näitä kuvia katsellessa tulee niin kova kaipuu kuumiin kesäöihin ja jääkahveihin rannalla. Mitenkähän noloa on, jos lähden tänäkin kesänä Kreikkaan?
—
Last summer we travelled to Milos and it was all sorts of magical.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: