Minkä kokoinen ois kiva lottovoitto ja mitä sillä tekisit?

Käytiin F:n kanssa mehukkaiden klassikkokeskustelujen aatelia tuossa eräänä iltana: mikä olisi hyvä minimisumma voittaa lotossa ja mitä sillä tekisit? Ostaisitko jotain erityistä, ottaisitko loparit, flippaisitko muuten vaan? Mehän ei tietenkään lotota, mutta silti kyseiseen tilanteeseen on hyvä henkisesti varautua. You know, että on sitten valmis kun laitetaan kuponki vetämään ja heti napsahtaa! Minimisummalla tarkoitan sellaista summaa, joka riittäisi pienoiseen elämänmuutokseen ja toisi turvaa loppuelämälle, muttei olisi mikään hullu 90 miljoonan kokoinen Eurojackpot-pamaus. Sellainen kivan kokoinen potti, joka mahdollistaisi tiettyjä elämänmuutoksia, muttei kuitenkaan muuttaisi ihan kaikkea omassa olemisessa ja elämisessä (kuten voin kertoa, että 90 miljoonaa meitsille tekisi – tietäisitte mun voittaneen isosti sinä päivänä, kun kiitäisin ohi yksisarvisten vetämässä timanteilla päällystetyssä prinsessavaunussa) .

No mä tulin siihen tulokseen, että mun maltillinen lottovoittotavoite on 672 000 €. Kuulostaa aika säälittävältä, etenkin heti seuraavassa lauseessa yksisarvisten jälkeen, mutta siihen mä päädyin aikani laskeskeltua. Ja se kuulostaa järkevämmältä Tanskan valuutassa, kyseessä on siis viisi täkäläistä miljoonaa. (Jos asuisin Suomessa, niin oisin varmaan pyöristänyt summan joko 500 000 tai miljoonaan… eihän kukaan nyt voi unelmoida jostain niin epämääräisestä, kuin 672 000 eurosta.)

Mutta siis mihin mä tuon 672 000 € käyttäisin?

 

 

Ostaisin tai rakennuttaisin talon

Mikä absurdeinta, tuolla höttöisellä pikkusummalla en saisi kovin kummoista taloa Kööpenhaminasta tai sen paremmalta puolelta (siis pohjoisesta), eli jouduttaisiin ottamaan vielä pikkuisen velkaa. (Kuuntele nyt tätä, lottovoittojen karmajumala! Oon niin kohtuullinen, etten ees unelmoi pottini kattavan mun koko talon hintaa. Pistä tää muistivihkoosi ja suopeasti suo mulle tämä vaatimaton toiveeni, sitku jonain päivänä päätän lotota.) Saataisiin kuitenkin tosi kiva talo ja velkataakkamme kevenisi nykyisestä.

Siitä olisi sit mukava lillua kohti tulevaisuutta, kun ois asumisasiat toivottavasti turvattu loppuelämäksi.

Uskaltaisin asettaa tiukemmat rajat töissä

Toisi varmaan aika kivaa voiman tunnetta pystyä vaikkapa kieltäytymään säännöllisistä ylitöistä, tyyliin sopiiko etten tee ylitöitä paitsi harvinaislaatuisissa hätätilanteissa, vai alanko kattelemaan jotain muuta mestaa. Tällä hetkellä en siis tee juuri lainkaan ylitöitä, eli all is good – mutta oon myös ollut pitkittyneissä tilanteissa, jolloin kallisarvoisesta elämästä valuu aivan liian suuri osa duunipaikalle. Ihmisiä on erilaisia ja mä oon ehdottomasti puol ysistä puol viiteen kind of girl, ja olisi ihana jos taloudellinen bufferi mahdollistaisi rohkeamman rajojen asettamisen työnantajien suuntaan.

Tärkeä kysymys lienee sekin, että lähtisikö nykyisestä duunista, mikäli eteen napsahtaisi mahdollisuus pitää vaikkapa vuosi vapaata ja etsiä uutta työtä ilman paniikkia tulevasta. Annoin itelleni aikaa oikein miettiä, märehtiä ja analysoida asiaa ja tulin tulokseen, että ei – en lähtisi tästä työstä. Ihan superkiva juttu tuntea näin, kaikkien viime vuosien ahdistavienkin urakäänteiden ja stressien jälkeen. (Tosin jos voittaisin 90 miljoonaa euroa, niin tilaisin saman tien ne yksisarvisvaunut meidän toimiston pihaan, enkä koskaan palaisi.)

 

 

Tekisin yhden pitkän luksusmatkan, sisustaisin uutta taloa ja sijoittaisin

Röyhentelisin vielä sen verran työpaikalla taloudellisen bufferin turvin, että saisin neuvoteltua vähän ylimääräistä lomaa. Lähdettäisiin F:n kanssa jonnekin luksuslomalle juhlimaan, esimerkiksi Tahiti vois olla kiva suunta. Ihan vaan sellainen kertaluontoinen erityisjuttu ennen paluuta normaaliin elämään (kyseessähän tosiaan on se 672 000, ei 90 000 000). 

Panostaisin varmaan muutamaan superlaadukkaaseen mustaan vaatekappaleeseen, mutten muuten shoppailisi mitään erityistä. Tästä ei siis vieläkään tulisi muotiblogi. Sen sijaan blogista tulisi taas sistustuspainotteinen, koska pitäisihän mun rempata ja sisustaa meidän uusi 800 000 euron talo! (Köpiksen kämppien hinnat on ihan sairaita, ehkä mun kuitenkin pitäis viilata tätä unelmasummaa vähän ylemmäs…)

Lisäksi sijoittaisin mukavan summan tulevaisuutta varten kasvamaan. Että ois jatkossakin taloudellisesti turvattu olo.

Joo. 672 000 euroa ois mulle just hyvä määrä! Vaikka tietty enempikin kelpaisi. Vitsi näitä on hauska miettiä. Minkä kokoinen ois sun maltillinen lottovoittounelma (sellainen siis joka muuttaisi asioita tarpeeksi, muttei liikaa), mihin sen käyttäisit ja lähtisitkö lätkimään nykyisistä töistä?

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta