Näiden viikkojen aikana

Nørrebro Summers

En etukäteen suunnitellut kahden viikon mittaista blogitaukoa, mutta jotenkin siinä vaan kävi niin. Viimeksi avasin tän tyhjän tekstiruudun viikko sitten ja suljin sen saman tien - ei vaan irtoa. Oon roikottanut kulisseja kaksin käsin pystyssä koko syksyn ajan ja nyt kun ei enää tartte, teki hyvää päästää blogi- ja somelangoista hetkeksi kokonaan irti. En oo kokenut velvollisuudentunnon kolkutteluja lusmuamisen johdosta, vaan pelkästään helpotusta hiljaisuudesta. Ja jos totta puhutaan, mulla ei kerta kaikkiaan oo ollut aikaa mihinkään ylimääräiseen. Viimeiset viikot on olleet hullua painamista päivästä toiseen.

 Mitä kaikkea tässä on ehtinyt tapahtua?

 

 

Vietin neljä yötä Stadissa. Kaksi niistä yksinäni ketjuhotellissa, yhden ystävän sohvalla (jolle F aamun tunteina ilmapatjaltaan myös kömpi) ja yhden sviitissä kattojen yllä.

Kävin Tampereella ja matkustin sieltä takaisin Helsinkiin junalla. Olin odottanut tuota matkaa kuin kuuta nousevaa (rakastan junailua!), mutta kokemus olikin klaustrofobisen kaamea. Miksei mua varoitettu, että junassa on noin täyttä? Miten niin muka en saa rauhassa katsella omasta loossistani maalaismaisemaa?

Purskahdin lentokentällä niin lohduttomaan itkuun, että säikytin itsenikin. Just sillä hetkellä en ollut kovinkaan varma mistään muusta kuin siitä, että mun pitäisi jäädä Helsinkiin.

Tein töitä iltaisin ja viikonloppuisin, annoin puhelimen kasvaa käteen kiinni. Oli parisen viikkoa, joiden aikana näin joka ikinen yö untakin pelkästään duuneista. Se oli uuvuttavaa.

Nukuin yhden viikon surkeasti ja yhden ihan pirun hyvin.

En ehtinyt tuhlaamaan rahaa.

 

 

Paitsi lentoihin. Lennän taas Bangkokiin tammikuussa, muuta en siitä reissusta vielä tiedäkään. (Eli eräskin dilemma on taas ratkaistu.)

Vietin paljon aikaa ja join paljon jonkin verran viiniä ystävien kanssa. Niistä ei onneksi tarvinnut tinkiä, vaikka muuten teki aikataulun kanssa tiukkaa.

Podin jatkuvaa sushihimotusta.

Suunnittelin Susan kanssa minne me voitais muuttaa asumaan siinä vaiheessa, kun kasvetaan isoiksi ja ostetaan talot. Ei päästy ihan vielä yhteisymmärrykseen. 

Koristelin toimistolla meidän osaston jouluiseksi, liimailin kultaisia tähtikoristeita seinään. Himassa en jaksanut kastella kasveja. Tai pestä pyykkejä.

Join paljon, paljon kahvia.

Söin liikaa suklaata, vaikkei pitäisi.

Saunoin. Ja päätin että jatkossa panostan talvisin useammin saunalliseen hotellihuoneeseen.

Muutuin ihmiseksi, joka petaa sänkynsä aamuisin. Se tasapainotti sitä, etten pyykännyt ja olin muutenkin hulttio himassa.

Ihanaa viikonloppua <3 Palataan pian!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta <3

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

<3
Elämän ups and downseja, mutta tälläiset jutut tekee elämästä rikasta ja sen kautta ymmärtää uusia näkökantoja asioihin.

Ps, suklaata on lupa syödä jos niin haluaa, hei! Rakkautta sun joulunodotukseen!

marjapilami
Nørrebro Summers

<3 Puss, ihanaa joulunodotusta! 

Nettanen
Destination: Happiness

Ihanaa kuulla susta, ehdin jo kaipailla sun juttuja :)

Kommentoi