Niin sairaan ylikiva viikonloppu

Päätin strategisesti tulla kotiin jo sunnuntaina, jättää yhden ihanan pääsiäismaanantain Stadin reissusta palautumiseen, sisustukseen, kirjoittamiseen, kokkailuun, laatuaikaan F:n kanssa, kaikkeen sellaiseen kivaan mitä vapaapäivänä kotosalla yleensä tehdään. Heräsin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen umpiväsyneenä, aamun suihkukaan ei auttanut. Ei kaksi mukillista vahvaa kahvia, eikä se kun laitoin farkut jalkaan (ootteko te huomanneet, että vapaapäivänä ramaisee jotenkin enemmän ellei pue normaaleja vaatteita vaan jää oloasuun muhimaan - tai mikä pahinta, kylpytakkiin?). Jopa lyhyiden päikkäreiden jälkeen olin aivan loppu, mutta päätettiin silti lähteä ulos syömään kun oli niin aurinkoinen sää ja kaikkea.

Siinä neuletta päälle kiskoessa alkoi itkettää, ihan tuosta vaan, silmät täyttyivät kyynelistä ilman ennakkovaroitusta. F ihmetteli vieressä, että mikä mulle tuli ja sanoin etten tiedä, I swear I'm not sad but my eyes are leaking!! Pillitys loppui yhtä nopeasti kun alkoikin, mutta päätettiin haudata suunnitelma ravintolaan menosta ja F haki meille pizzat. Loppupäivän selailin puhelimella somea ja koomasin sohvalla, tekemättä yhtään mitään.

 

 

Enkä mä tosiaan tiedäkään mitä ihmettä mä eilen kävin läpi, tuo päivän kestänyt kaiken alleen jyräävä kuolemanväsymys ja kahden minuutin itkut. Tai ehkä mä tiedän sittenkin - mulla oli vaan niin.sairaan.ylikiva.viikonloppu.etten.vaan.kestänyt.sitä.

Vietin Laajasalossa perheen kanssa enemmän aikaa kuin vuosikausiin, pidin mun vanhaa isiä kädestä, kokkasin mummolle risottoa, maistelin skumppaa aurinkoisella parvekkeella Espoossa, leikin yli-innokkaan koiran kanssa (saatte nähdä hänestä kuvia tuota pikaa erään toisen postauksen yhteydessä), söin ostereita The Cockissa, pistäydyin viimein siinä salakapakassa mistä oon kuullut juttua monta kertaa (ei mainita karaokebaaria, jossa kärvistelin jonkin aikaa ennen salakapakkaa), tapasin ystävän vauvelin (ei mainita myöskään sitä, miten kyseinen vauveli ei varsinaisesti viihtynyt mun sylissä - lue: joutui suunnattomaan paniikkiin), söin ihania aamiaisia, join proseccoa terassilla, hain kiinalaista noutoruokaa ja juustonaksuja lauantai-illaksi Kalliossa, nauroin niiiiin paljon ja puhuin maailman puhki. En ois mitenkään voinut toivoa parempaa reissua, oli niin onnellista että meinasin koko ajan haljeta.

Niin, ehkäpä siksi eilinen oli vähän outo. Stadi, tuun taas pian takaisin <3

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.