7.8.2017 marjapilami

Onnelliseksi tehnyt loppukesän ilta huvimajassa

On keskiviikko, ei tuule liikaa, ei sada, aurinko paistaa välillä pilvien raosta. Just sellaisia täydellisiä Pohjolan kesäiltoja, joita tiedän kaipaavani syvästi sitten joskus sysitalvella kun kaikki tää tuntuu niin kaukaiselta, melkein epätodelliselta. Istutaan eräässä mun lempipaikoista piknikillä, vähän salaisessa sopessa josta harva tuntuu tietävän, syödään takeaway-salaattia ja juodaan roseeta pahvimukeista. Jutellaan vähän kaikesta ja naureskellaan jutuille. Yksi kysyy (multa kysytään tätä usein, koska niin harva täällä ymmärtää suomea):

mistä sä sun blogissa niinku kirjotat?

Ja mä vastaan (niin kuin usein vastaan, koska onhan tätä nyt aika vaikea lokeroida mitenkään järkevästi) että tää oli alussa sisustusblogi, mutta nykyään kirjotan vaan kaikkea sekalaista mitä elämästä ja arjesta tulee mieleen. Expatjuttuja ja sen sellaista.

Tästä illasta kirjotan varmasti kanssa, jotain sellasta että istutaan tässä huvimajassa ja juodaan roseeta ja oon tosi onnellinen että oon löytänyt teidät. Sellasta vähän dramatisoitua ja runollista, mutta totta tietysti.

Aitojen ystävyyksien löytäminen uudesta kaupungista on hidasta ja vielä hitaampaa on yhteisten ruutinien luominen tyhjästä, saatika se, että voisi jotenkin yhdistellä eri kautta tapaamiaan tyyppejä ja hengata kaikkien kanssa luontevasti samaan aikaan porukalla. Siis ilman että kyseessä on omat synttärit tai joku muu olosuhde, jossa random jengi kokoontuu yhden muikkelin ympärille. Mutta tää oli sellainen ilta, melko spontaani hengaus mimmien kanssa, jotka oon löytänyt sieltä sun täältä.

Oli niin kivaa ja luontevaa, sanoi yksi niistä kun käveltiin kahdestaan aika pitkä matka himaan päin. Ja just sitä se oli. Kaiken ihme säädön jälkeen, mitä mäkin oon tässä viimeisen kahden vuoden aikana joutunut näkemään ja kokemaan (ja epäilemättä lisää on luvassa), on ihaninta olla näiden kanssa. Ja ihanaa, että luku on jo kolme. Se on mukava määrä ystäviä, luottotyyppejä, sellaisia joiden kanssa säätämisen ja mielipahan määrä on 0.

Tää loppukesän ilta huvimajassa oli onnelliseksi tekevä, ilta jotka säilyy muistoissa pitkään – saa varmaan kultareunuksen ympärilleen – ja jolle toivottavasti on luvassa jatkoa. Niitä iltoja, jotka antaa osviittaa siitä, että jonakin päivänä, kenties piankin, täällä on ystävien suhteen asiat yhtä luksushyvin kuin Stadissa oli. Vielä vähän kärsivällisyyttä, ja jonkin verran määrätietoista puskemista haluttuun suuntaan.