Out of office… VUODEN!
Täällä mennään aika hulluilla fiiliksillä. Äitiysloman viralliseen alkuun on vielä noin kuukausi, mutta lääkäri passitti mut tällä viikolla suoraan loppuajaksi sairaslomalle johtuen kaikista jo aiemmin mainitsemistani rempoista ja vaivoista. Vaikka en noin niin kuin yleisellä tasolla kuvitellut lomalle näin ajoissa lähteväni, enkä tietenkään olisi halunnut tähän tilaan joutua, täytyy tunnustaa että oli suunnattoman suuri helpotus saada ammattilaiselta mutkaton päätös kohtalostani. Ei enää mitään osa-aikaista säätöä, häilyviä odotuksia duunien suhteen, tilanteen tarkkailua ja omien voimien päivittäistä puntarointia. Nyt keskityn vain pesimiseen, rauhakseen elämästä nauttimiseen, villinä mahassa riekkuvan vauvan hyvinvointiin ja jo tässä vaiheessa aika loputtomalta tuntuvaan odotukseen.
Vielä pitäisi muutama maili kirjoittaa ja viimeistellä pari pientä työjuttua, jotka perjantaina yllättäen eteen pamahtaneen vikan päivän kiireessä unohtuivat, mutta sitten se olisi siinä. Ai niin, ja kyhätä itselleni automaattinen poissaolovastaus työsähköpostiin. Kreisiä mutta totta, oon näillä näkymin out of office noin vuoden! Vuoden. Se on tosi pitkä aika. (Kaikki sanovat että se vilahtaa nopeasti ohi, mutta silti.)
Oonkin sopivasti alkanut nähdä öisin painajaisia, että vauva syntyy eikä meillä oo sille mitään vaatteita, joten ihan hyvä että meitsiltä vapautuu resursseja uuteen perheenjäseneen valmistautumiseen. Koen edelleen päivittäin huolta ja syviäkin pelkoja, en uskalla vieläkään luottaa siihen että kaikki menisi hyvin, mutta ehkä orastava vauvastressi on hyvä merkki siitä, että alitajuntani alkaa viimein uskoa beben pääsevän turvallisesti maaliin. Lienee kovin terapeuttista viettää nyt aikaa vauvan tarvikkeiden ja vaatearsenaalin parissa, muhia positiivisissa ajatuksissa.
On tää kyllä. Olin niin moneen kertaan pohtinut, millaista raskaana oleminen tulisi olemaan, mutta kokemus on yllättänyt mut jokaisella tavalla. Tuntuu että näissä fiiliksissä ja koettelemuksissa on sulateltavaa moneksi vuodeksi. Toisaalta on ihan käsittämätöntä, että tässä sitä jo ollaan, äitiysloman kynnyksellä. Sh*t is getting real.
Ihanaa sunnuntaita sinne! Ja siis tsemppiä kaikille, kenen elämä ei oo pelkkää yhtäjaksoista sunnuntaita seuraavaa vuotta 😀 Voisin ehkä tottua tähän…
—