Pääsiäisperinteitä ja niiden puutetta
Tässä viikon sisään saavutettiin virstanpylväs: asuntoomme nimittäin hankittiin aikuiselämiemme ihkaensimmäinen pääsiäiskoriste. Tai siis vanha pehmis F sen halusi ostaa, ja mikä mä olen sitä estämään.
Toi on siis ihan selkeästi pörröinen, pesässä istuva tipu, eikä esimerkiksi muodoton kerä sulkia.
Ollaan valmiita tähän ylelliseen viiden päivän viikonloppuun. Sääennuste on melko aneeminen, joten tuokoon päivät tullessaan kiireettömiä hetkiä, frendejä, hyvää ruokaa ja viiniä. Leppoisan unelias kevätloma, mikä ihana konsepti.
Tanskalaiseen tapaan kuuluu kaiken kirjavat pääsiäislounaat. Täällä toki lounas on ilmaisuna melko joustava ja saattaa käytännössä alkaa vaikka vasta illalla. Juhlalounaat on koko perheen juttuja, ja tuppaavat kuulemani mukaan olemaan melko kosteita. Yksikin työkaveri valitteli, että joutuu vetämään snapsia torstaista lauantaihin, kun sillä on niin laaja perhe.
Mitä pääsiäisperinteitä Suomessa on? Ömm, anna kun mä mietin. No mämmi ainakin, sellanen kakan näköinen jälkiruoka. Ja suklaamunat. Kai jotku kokkaa lammasta, mut en mä kyl oo ikinä tuntenut oikeesti ketään sellasta. Muuten pääsiäinen on vaan tosi pitkä tavallinen viikonloppu, jolloin kaupat on kii. Mä oon yleensä hengannu frendien kaa ja esimerkiks vuoden 2013 pääsiäisenä bailattiin kolme päivää ja yks frendi sytytti mun takin karvakauluksen palamaan baarin ulkopuolella. Joskus tuntuu, että tuun tosi erilaisesta maailmasta, kuin tanskalaiset tuttavani. Tosi, tosi erilaisesta.
Tänään lähden elämäni ekalle pääsiäislounaalle, perhehommeleita. En osaa ehkä smalltalkata yhtä hyvin kuin tanskalaiset enkä ymmärrä mitä jengi puhuu, mutta niistä snapseista en oo huolissani.
Rentoa pääsiäistä sinne! <3
—
It’s Easter vacay.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: