Mun lähipiiriin kuuluu lukuisia mahtavia sisustajia, kodin suunnittelijoita ja kokeneita remppaajia. Paljon kolmekymppisiä pesänrakentajia ja ensiasunnon, kenties jo toisenkin, ostaneita. Tuntuu, että moni kaveri ansaitsisi jonkin sorttisen virallisen pätevyysmerkinnän sisustussuunnitelutaidoistaan. Kaikilla vaikuttaa olevan tosi selvä visio – jopa piirroksia, herrajumala – siitä mitä ne haluaa ja aikoo.

Sitten ne peijoonit toteuttaa visionsa ja lopputulos näyttää… suunnitellulta. Siltä miltä pitää. Tosi hyvältä, laadukkaalta. Siis ne osaa suunnitella ja sitten se käytännössäkin toimii. Ihmeellistä, en tajua.

Me ollaan asuttu meidän uudessa ikiomassa kodissa jo puoli vuotta. Ja mä härvellän ihan omiani.

Mulla oli vaan monta tyhjää neliömetriä, ei juuri lainkaan huonekaluja tai sisustuskamaa ja lista siitä, mitä nyt ei ainakaan:

– ei ainakaan mitään beigeä

– ei ainakaan paljoa mustaa

– ei ainakaan mitään tosi muovista

– ei ainakaan mitään sairaan kallista (tän kohdan lisäsi kylläkin poikkis)

– ei ainakaan mitään liian tylsää tai tavallista

– ei ainakaan verhoja, ellei oo pakko.

Sitten mä vilistin vasaroineni ja pölyrätteineni, kynttilöineni ja sohvatyynyineni ja pistin menemään. Tein hankintoja, jotka ei sopineetkaan suunniteltuun paikkaan ja siirsin ne toisaalle. Yritin antaa F:llekin sananvaltaa. Käytin ihan liikaa rahaa pikkujuttuihin. Aloitin budjettiexcelin ja unohdin käyttää sitä. Köyhdyin ja välillä kaduin.

Kun kylään tulee uusi vieras ekaa kertaa, pysähdyn kunnolla kattomaan meidän kotia. Mitä täällä oikein on tapahtunut? Ai tällaisenkö mä tästä tein? Rakastan, rakastan, rakastan meidän kotia, mutta onhan tää nyt jotenkin melko outo. Ei mikään siellä mun Pinterestin inspokokoelmassa tai muiden blogeissa näytä tältä. Eikä kyllä näyttänyt mun päässäkään, kun asuntoamme etukäteen visioin.

Jotenkin tästä kaikesta sekoilusta syntyi kuitenkin just meidän näköinen koti. Sellainen, joka ei oo oikeen minkään muodin taikka trendin mukainen, missä mitkään huonekalut ei oo kunnolla synkassa, millä ei oo oikein mitään punaista lankaa – ja silti se kaikki jotenkin vaan toimii. Tai toimii ainakin meille.

Projekti ei oo vielä läheskään valmis. Paljon yksityiskohtia on hiomatta ja muun muassa ruokailuhuoneessa on paljon tyhjää seinätilaa (ja mulla on pakkomielle täyttää tyhjä seinätila jollain) (mut tuntien se voi olla lähes mitä tahansa). Eteiskäytävä ja sen toinen puoli on vieläkin ihan hunningolla. On siis edelleen improvisointia ja kikkailua luvassa. Mitäköhän tästä vielä tulee?

Outoa, kodikasta, rönsyilevää, luulisin. Mahdollisesti viidakko.

Ihanaa päivää! Kiva, kun ootte mukana meidän sisustussekoiseikkailussa <3

—

Some might say that our home decoration is a bit strange. But I love it.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’