Nørrebro Summers

7.8.2016 marjapilami

Vuoden kreisein viikonloppu

Tää viikonloppu tarjosi meikäläiselle harvinaista herkkua, sain nimittäin viettää lähes vuorokauden yksin kotona kun F kyläili kaverillaan naapurikaupungissa. Kämppis on maailman ihanin, mutta välillä vaan on hyvä palloilla itsekseen. Mä otin omasta ajasta ilon irti ja elin isosti, kreiseilin menemään.

Ekana siivosin kämppää ja fiilistelin ylvästä yksinäisyyttäni. Samalla vaihdoin muutaman pikkuesineen ja kasvin paikkaa. Kukaan muu ei heti sekottanut mun fengshuita laskemalla vesilasia tai läppärilaukkua ärsyttävään paikkaan. Ja ihan ite sain päättää, missä on amppelin hyvä roikkua (niin kyllä taidan tehdä muutenkin…). Olin kotini yksinvaltias.

Ehdin nautiskella sohvaerakkona pari tuntia. Oli superkivaa kirjotella rauhassa ja miettiä tulevia sisustusjuttuja.

Kaveri tuli drinkeille illalla ja päädyttiin lopulta baariin. Viimeksi juhlin kai maaliskuussa. Yritystä lähteä yöelämään on kyllä ollut, mutta jotenkin ollaan aina joko jämähdetty juomaan viiniä jonkun kotona tai sitten oon simahtanut puoliltaöin. Mutta siellä mä nyt olin, huulipunat, biletopit ja kaikki. Oon nähtävästi muuttunut tässä välissä niin avuttomaksi bailaajaksi, että unohdin kosteiden viikonloppujen tärkeimmän ohjenuoran:

Syö hyvä ihminen kunnolla ennen kuin aloitat juomisen, koska muuten käy hassusti.

Viiniä dinneriksi, ei oo yhtään nälkä. Umts umts umts, kalliita drinkkejä, cooleja ihmisiä, tyhjästä ilmestyviä viinilaseja, joku nykii ponnarista baaritiskillä, joku kaataa espressomartinit mun käsivarrelle, aamuöinen pyörämatka kotiin, aja varovasti, hupsista.

Mun puolesta saa taas vierähtää muutama kuukausi seuraaviin bileisiin. Hauskaa kuitenkin oli, yolo ja niin edelleen. Nyt on jo ruokaa ja sata litraa kahvia mahassa. Ja F himassa.

Viikonloppuun on mahtunut muitakin juttuja.

Sain eilen hankittua uuden pyörän kellon hajonneen tilalle. Parin viikon avuton hiljaisuus ja nöyrtyminen pyöräkaistalla on ohi. Kellon ränkyttäminen kiukkuisesti on ihan parasta.

Ettekä usko! Poikkis sanoi, että seuraava rahareikä on sitten keittiöremppa. Siis keittiöremppa! Lausahdus tuli ihan puskista, niin kauan se on vängännyt että tyyliin maalikerros riittää. Taisi olla hellyydenpuuskassa, kun valmistautui jättämään mut päiväksi oman onneni nojaan. Menin sokkiin enkä vastannut oikeen mitään, mutta kuulin kyllä. Rahareikä. Keittiö. Remppa. En viitsisi turhaan innostua jos F vaikka kokeekin muistinmenetyksen lähiaikoina, mutta pieni toivonkipinä on siis olemassa uudesta keittiöstä.

Ja oon ehkä keksinyt mitä haluaisin tehdä edelleen tyhjänä ammottavalle pikkuhuoneelle. Siitä lisää joskus, toivottavasti piakkoin.

Hemmetin vauhdikas viikonloppu siis, vähän kaikkea oon ehtinyt. Olipa kivaa. Tänään en aiokaan tehdä yhtään mitään.

Rentoa sunnuntaita! <3

—

Boyfriend left me alone for 24 hours. I cleaned the apartment and had too much wine.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Avainsanat: muu sälä

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

6.8.2016 marjapilami

Astiakaapin aarteet

On kulunut jo yli kuukausi meikäläsen edellisestä sisustukseen liittyvästä ostoksesta. Oon näemmä pitänyt kesälomaa niistäkin hommista. Olkkarin viimeistelyn lisäksi ei oo siis tapahtunut juuri mitään uutta kotona, joka selittää hiljaisemman vaiheen sisustuspostausrintamalla. Ellei tänään käy tuttua lauantai-ilmiötä, eli sitä kun tunnit vaan syöksähtää ohi ja onkin jo ilta (tai pahempaa, maanantai), on suunnitelmissa korjata asia ja lähteä kiertelemään sisustusliikkeitä. Jee.

Upouutta postausmateriaalia odotellessa brainstormasin tänään itsekseni aamiaispöydässä ja rakas blogiassistenttini F liittyi seuraan. ”Kirjoita meidän rappukäytävästä. Esittele meidän piha. Entä eteinen? Entä ne sun astiat, joita mä vihaan?” ”Astiat joita sä vihaat. Tarkotat varmaan niitä mun ihania kahvikuppeja, mutta sä taidat vihata vähän kaikkia astioita jotka oon löytänyt kirppikseltä.” ”Joo.”

Mä oon astiafriikki. Haluaisin olla ihminen, jonka kaikki kulhot ja kupit sointuu yhteen, mutten vaan oo. Itse asiassa juuri päinvastoin. Ilmeisesti tykkään myös erityisesti astioista, joita ei voi pestä koneessa. Ei kai mikään ihme, että poikkis vähän karsastaa ja protestoi (onneksi mulla on valikoiva kuulo, enkä huomaa mitään taustaininää kirpparilla kun lappaan taas uutta kirjavaa käsinpestävää vatia reppuun).

Tänään kurkataan siis astiakaapin uumeniin.

Ekana ne poikkiksen inhoamat kahvikupposet. Löysin kupit ja lautaset puoli-ilmaiseksi kirppikseltä parisen vuotta sitten, ja kultareunaiset vähän isommat lautaset toiselta kirppikseltä hetkeä myöhemmin. Mun mielestä nää oli niiiin söpöt, en vaan voinut vastustaa. Etsin tapahtuma-aikaan tarpeeksi pieniä kuppeja Nespresso-cappuccinoille (joihin olin silloin koukussa, nykyään se masiina pölyttyy kaapissa) ja näiden minikoko oli juuri passeli.

En enää yritä pakottaa poikkisparkaa juomaan näistä. F antoi mulle synttäripäivänä kolme minikaktusta, istutin ne yhteen kupeista ja nyt kuppi koreilee kotimme paraatipaikalla. Kutsutaan sitä vaikka kompromissiratkaisuksi.

Kirppislöytö, jota rakastan ehkä eniten, on maailman kauneimmat sinivalkoiset antiikkilautaset 1900-luvun alun Englannista. Alkuperästä huolimatta näistä mielestäni huokuu ihanan välimerellinen tunnelma. Vasemmalla olevat keittolautaset on pyhitetty risotoille ja pastoille. Oikeanpuoleisen pinon alimpana näkyviä matalia lautasia oon haalinut vasta kaksi.

Tätä settiä haluan hamstrata lisää, eli kirppareilla ja antiikkiliikkeissä pyörivät lukijat: pliis vinkkailkaa jos tulee jossain vastaan.

Viimeisinä, muttei vähäisimpinä, Kreikan Sifnoksen saarelta viime kesänä ostamamme kannelliset kulhot. Rakastuttiin astioihin molemmat ja omin hellin käsin valittiin neljä eriväristä. Nämä muuten saa pestä koneessa, huraa huraa.

Siinä missä sinivalkoiset lautaset kaveeraa pastojen ja risottojen kanssa, kuuluu näihin kulhoihin eksoottisemmat mausteiset kastikkeet ja riisi. Ruoka pysyy kulhoissa pitkään ihanan kuumana, joten nää on kovassa käytössä talvisin. Comfort food bowls.