Kauniimpaa arkea
Koti on maailman paras paikka ja mä vietän kotona tosi paljon aikaa. Oon aina ollut kotihiiri, mutta avoliitto on saanut viihtymään himassa entistäkin paremmin. Tai sanotaanko näin; yksin ollessa kotiin ei jaksanut ihan yhtä paljon keskittyä (ja saattoipa olla, että oli muutenkin hieman eri intressit siinä vaiheessa).
Oon aina puunannut kotiani vieraita varten ja halunnut näyttää kulloisenkin luukun mahdollisimman kauniina muille. Kuitenkin vasta viimeisen parin vuoden aikana oon kunnolla tajunnut alkaa panostaa siihen kaikista tärkeimpään: kauniiseen, laadukkaaseen, hitaampaan arkeen.
Mulle on ihan sama, oonko kodissani yksin, kaksin vai emännöimässä dinnerpartyja. Mä haluan, että mun silmä lepää ja että saan edes pientä arkista nautintoa joka ikinen päivä jostain kotiin liittyvästä jutusta. Elämä on aivan liian lyhyt rumiin astioihin ja kulahtaneisiin keittiön pyyhkeisiin.
Tässä muutama konsti, jolla olen tehnyt oman arkeni paremmaksi (nää on muuten tosi henkilökohtaisia juttuja, esimerkiksi mun poikaystävän elämänlaatuun tällaiset jutut ei vaikuta mitenkään – paitsi ehkä sitä kautta, että tyttöystävä on tyytyväisempi):
– Oon vähitellen pyrkinyt pistämään kierrätykseen kaikki astiat, joista en pidä. Sijoitin opiskeluaikoina pitkän pennin Iittalan Teema-lautasiin, mutta jokin aika sitten sen itselleni tunnustin: en tykkää näistä. Mun oma tyyli on niin paljon romanttisempi ettei Teeman muotokieli enää innostanut ja lautasten kermanvalkoinen värikin tökki. Pois en raaskinut Teema-rukkia heittää, mutta alensin ne hätävara-astioiksi ja aloin keräämään uutta, puhtaanvalkoista sarjaa.
– Välttelen arki-illallisilla ja viikonloppujen kiireettömillä aamiaisilla meille suomalaisille ah niin rakkaan talouspaperin käyttöä lautasliinana. Poimin kauniita servettejä mukaani aina silloin tällöin kun niihin silmä kaupassa (usein ale-laarissa) osuu, kokoelmasta on sitten ihana valita päivän fiilikseen tai kattaukseen sopivat. Todellista arjen luksusta.
– Aloin myös kerätä kirppikseltä sinivalkoista hienompaa lautassarjaa 1900-luvun alkupuolelta. Lautasia ei voi pestä koneessa, mutta käytän niitä aina silloin tällöin arkenakin, jos panostan ruokaan enemmän tai kokkaan jotain kaunista. Parin astian käsin tiskaus on pieni hinta siitä, että saan syödä lautaselta jota rakastan.
– Jos meitä on edes kaksi syömässä, panostan usein kattaukseen. Ei mitään liian vaivalloista tai hienoa (paitsi ehkä ne sinivalkoiset lautaset…), mutta kun kaappi notkuu kauniita tarjoiluastioita, pitäähän niitä käyttää.
– Jo aiemmin mainitut rumat kahvikupit ja keittiön pyyhkeet: ulkona. Samoin kulahtaneet vuodevaatteet ja sellaiset, joista en enää tykkää. Ja vanhat epämääräiset pyyhkeet.
– Viimeisempänä, muttei vähäisempänä. Meidän vessapaperi on aina superpehmeää. Aina. Paitsi nyt. Ostettiin eräänä päivänä paniikissa lähikiskalta sellaista ohutta, harmahtavaa paperia, josta tulee joka vessareissulla vähän paha mieli. Periaate kuitenkin estää heittämästä niitä roskiin, joten vielä neljä rullaa kärsittävänä. (Auts, miten säälittävä ongelma. Oon arjestani niin kiitollinen.)
Elämästä suurin osa on arkea, joten sen laatua täytyy vaalia kultahansikkain. Kiireet tekevät tehtävästä toki haastavan, mutta mua pahimman stressin ja ajanpuutteen keskellä ilahduttaa tosiaan jo aamukahvit kauniista kupista tai se pehmeä vessapaperi. Pieniä, kivoja juttuja, jotka johtavat pikkuisen parempaan tavalliseen elämään, näin tiistaiaamunakin.
—
Quality of life is all about those Mondays and Tuesdays.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
