Kiukkupetterin paluu

Tai no, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin krapulapetterin.

Joku ehkä muistaakin, että viime viikonloppuna selvisi, ettei maalaaminen oo mun juttu. Kauan unholassa olleet ala-asteen käsityötunneilla koetut tunteet nousivat pintaan, kun olin taas ihan tumpelo, hitaampi kuin muut ja aivan liian kärsimätön hyvään jälkeen. Ja todella, todella tuskastunut ja kiukkuinen.

Seurasi harmoninen viikko, jolloin sain tehdä kaikkia muita askareita. Pesin, kuurasin, avustin kaapin kokoamisessa, imuroin, porasin ja tasoitin. Kun pinta-alaa on reilut 100 neliömetriä, tulee kuitenkin eteen päivä, jolloin jäljellä on vaan maalaamista. Ja sitä onkin vielä ihan hemmetisti. Ja sitten niitä maalaukseen liittyviä vielä tylsempiä tehtäviä, kuten hiomista ja suojaamista.

En voinut paeta enää. Mun piti taas maalata.

Eikä siinä kaikki, olen lisäksi 30-vuotias, joten edellisen illan dinneriviinit olivat luonnollisesti suoneet mulle ihan hirveen jysäridarran.

 

IMG_3569.JPG

Kuvaan on lätkäisty filtteri oikein isolla kädellä. Koska todellisuus oli hurja.

 

Yritin neuvotella; eikö me nyt oikeesti voida maksaa jollekin, että hoitaa tän loppuun? Onks mun pakko? Miks? Sain aikaan yhden oven karmien hionnan ja maalauksen – huokaillen ja murjottaen – kunnes oli vaan lähdettävä maitojunalla vanhaan kotiin, päänsärky meinasi viedä tajun. Sitä ennen makasin jonkin aikaa lattialla ja otin selfieitä.

Onneksi tässä on nyt kolmen päivän viikonloppu menossa, joten mun lusmuilu ei ollut ihan katastrofi. Ja kunnostauduin heti seuraavana päivänä. Kai maalailuunkin voi tottua. Hommat etenee. Viisi yötä muuttoon!

Painting when hungover is the worst.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN’

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Kuolematon pallotuoli

Tää on tarina pallotuolista. Tuolista, joka on uhmannut kohtaloaan ja nauranut kaatopaikalle päin kasvoja jo lähes vuosikymmenten ajan.

Pallotuolista, joka on kuolematon.

Oli noin vuosi -98 kun pallotuoli saapui huoneeseeni. Se sopi hyvin Suosikista talteen otettujen poikabändien julisteiden joukkoon. Luin siinä Aku Ankan taskukirjoja. Tuoli oli kuumaa hottia ja kavereiden kateuden kohde.

Vuosia myöhemmin muutin ekaan omaan vuokrakämppään ja mun lapsuudenkodin huoneen oli aika siirtyä muihin tehtäviin. Pallotuolin aika oli ohi.

Mutta jotenkin se jäi porukoille pyörimään ja uhmasi kohtaloaan ensimmäisen kerran.

Kelataan taas vuosia eteenpäin aikaan, jolloin äitipuoli oli jo lopen kyllästynyt pallotuoliin ja halusi eroon siitä. Kuinka ollakaan ostin juuri niihin aikoihin ekan asuntoni, jonka olohuonessa oli todella epäkäytännöllinen syrjäinen nurkkaus. Nurkkaukseen oli hankala keksiä mitään sisustusratkaisua ja budjettikin oli mitä oli.

Ratkaisu löytyi läheltä. Pallotuoli saapui.

Taas vierähti useita vuosia, tapasin baarissa ihanan tanskalaisen pojan, rakastuin ja tuli aika muuttaa saman katon alle. Poikaystävä asui vuokralla komeassa keskusta-asunnossa korkeine kattoineen ja kakluuneineen. Siihen miljööseen ei todellakaan pallotuoli sopinut, joten melko kevein sydämin päätin, että oli aika luopua siitä.

Mutta ei pallotuoli mene minnekään.

Poikaystävä ilmoitti, että on tuoliin kovin kiintynyt. Se on mukava ja hän haluaa pelata Xboxia siinä. Pallotuoli seurasi Simonkadun kämppään.

Kelataan noin vuosi eteenpäin ja onkin taas muuttopäivä. Tällä kertaa Stadista Köpikseen. Pihiydessämme ollaan tilattu halvin mahdollinen muutto pienimmällä pakulla. Jouduttin luopumaan suuresta osasta tavaroitamme ja pallotuoli oli yksi niistä.

Muuttomiehet pakkaavat autoa ja mä pyörin asunnolla hölmönä ja yritän auttaa minkä voin. Istuskelen pallotuolilla, joka oli viimeisiä jäljellä olevia huonekaluja. Viimeistä kertaa. Tai niin luulin.

Pallotuoli on kuolematon.

”Hei tuolla pakussa ois vielä ihan vähän tilaa. Onks täällä vielä jotain mitä haluutte mukaan?” Katselen ympärilläni olevia kierrätykseen menossa olevia vaatekasoja, roskaa, siivoustarvikkeita, paria hajanaista pikkutavaraa – ja you know it, pallotuolia.

Pallotuoli elää ja voi keskinkertaisen hyvin nyt Tanskassa.

Tarkoituksena on tällä kertaa ihan oikeesti jättää se taakseni ja löytää jotain uutta. Pallotuoli on myytävänä somessa ja sille on jo usea innokas ostajaehdokas.

Pallotuoli elää ikuisesti.

 

IMG_3374.JPG

Kyseinen pallotuoli keväällä 2016.

IMG_8148.JPG

Kyseinen pallotuoli poseeraa hetkeä ennen kun se pelastui kesällä 2015. Kuvasta piti tulla luopumisen ja hyvästien symboli, piti postata se someen tän tyyppisellä tekstillä: ”Aika jättää taakseni Stadi ja 16 vuotta palvellut pallotuoli, nyyh”. Mutta v*tut. Pallotuoli lives forever.

IMG_8474.JPG

Kyseinen pallotuoli Tanskassa kesällä 2015, heti muuton jälkeen.

I will die before my ball chair does.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN’

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä