Nørrebro Summers

22.4.2016 marjapilami

Kaakelin kaipuu

Meillä on paraikaa mietinnässä keittiön remontointi. Nykyiselläkin pärjää toistaiseksi ja ei tässä nyt varsinaisesti oo seuraaville kuukausille tekemisen puutetta luvassa, toisaalta keittiö ois näppärä kunnostaa nyt muun asunnon kanssa samalla kertaa.

Luulen, että asian ratkaisee lopulta

a) miten pahasti meidän budjetti räjähtää käsiin ja

b) millä tolalla meidän hermoromahdukset on muutaman viikon kuluttua, kun suurin remppa ja muutto on ohi.

Vaikka päätöksiä keittiön suhteen ei oo vielä tehty, se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö mä ois jo suunnitellut projektin lopputulosta päässäni. Mulla on nyt tosi vahvasti kaakelikausi menossa.

Haluan ihania, värikkäitä, persoonallisia laattoja.

Mulle kelpais kaikki ylläolevat vaihtoehdot vaikka heti. Luulen, että sitten joskus (toivottavasti pian) kun keittiörempan aika koittaa, tulee lopputulos muistuttamaan eniten ylintä kuvaa. Joudun ehkä pari väriä kokonaisuudesta tiputtamaan, koska veikkaan, että F ei ihan yhtä paljon innostu mun tän sesongin bohohippisekoilusta. Mutta vain pari väriä.

Kaikki kuvat / Pictures: Fired Earth (which I freaking love)

—

Hopefully soon it will be time to update our new kitchen and I will buy everything Fired Earth has to offer.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN’

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Avainsanat: inspiraatio, keittiö

Koti Sisustus Trendit

21.4.2016 marjapilami

Vaatekaapin kokoinen helpotus

Edellinen asukas jätti meidän kämppään Ikean vaatekaapin. Sellaisen josta en oikeen tykkää ja joka on vähän romuna, mutta joka kuitenkin on sen verran neutraali, että sai jäädä nurkkiin pyörimään niin ei tarvitse heti rynniä kaappikaupoille.

Siitä asti kun lattiaremontti alkoi, kaappi on majaillut tuhanteen osaan purettuna kylppärissä. Ihan kun muuten ei ois ollut tarpeeksi sottaista, on se vielä kruunannut klaustrofobisen tunnelman kun saa pujotella pöntölle yhdellä jalalla pomppien.

Koen paraikaa auvoisia euforian tunteita: kaappi on nimittäin kasattu taas. Saatiin se peijooni kolmessa vaatimattomassa tunnissa kokoon liukuovineen päivineen. Ihan kohtuuttoman onnellinen olo yhden ankean kaapin kasauksesta, mutta ai että tuntuu hyvältä. Tuntuu siltä, että kaaos helpotti edes pikkasen. Hommat tosiaan etenee. Vessaan pääsee. Ja mulla on kaappi.

Kahdeksan yötä muuttoon. Huraa, huraa, huraa.

P.S. Kaapista tai sen kokoamisprosessista ei ole todistusaineistoa kuvien muodossa. Jos oisin siinä alkanut puhelimella jotain räpsimään, oisin varmaan saanut liukuovesta.