Musta tuntuu, että hihkun tätä samaa asiaa näihin samoihin aikoihin joka ikinen vuosi. Aamuisin herätessä on jo ihanan valoisaa, olkkarissa huomaa päivän mittaan kipeästi verhojen tarpeen, kuulen ikkunaruutujen läpi lempiääntäni linnunlaulua, pienet hiirenkorvat pilkistävät jo parista pusikosta pihallamme ja muutama värikäs kukkakin on puskenut talon seinän viereen. Totuus iskee vielä kylmän viiman muodossa kasvoille jos ulos saakka uskaltaa astua, mutta vannon että ilmassa on jo aavistus kevättä. Parasta!

En ikinä oo ollut talvien suurin fani, mutta tänä vuonna on ollut harvinaisen kökköä. Oon kärsivällisesti odotellut, että pimeä, ankea vuodenaika väistyisi ja antaisi taas sijaa kaikelle kivalle. Edelleen vietän suurimman osan ajastani kotona, vaihtelevassa kondiksessa, mutta hiljalleen oon uskaltautunut venyttämään elinpiiriäni vähän laajemmaksi ja tehnyt lähes päivittäin pieniä retkiä kodin ulkopuolelle. En mitään ihmeellistä tai liian rasittavaa, mutta kierrellyt putiikkeja läheisessä pikkukaupungissa, kävellyt hiljalleen rantaa pitkin, testannut raskauspilatesta. En oo varma johtuuko se pelkästään orastavasta keväästä, mutta tunnen kuinka voimat hiljalleen palaavat. Sekin varmasti auttaa, että voin nyt käyttää vähäisehköt resurssini omiin kivoihin juttuihin, eikä tartte enää huolehtia töistä.

Luonnollisesti odotan tältä keväältä eniten vauvelimme putkahtamista maailmaan, mutta ah, oon niin valmis kaikkeen muuhunkin…

• Silläkin riskillä, että kuulostan pata-alkkikselta, täytyy tunnustaa että oon niin valmis lasilliseen (no okei, ehkä kahteen) kylmää proseccoa. En tällä hetkellä pelkästään laske päiviä esikoiseni laskettuun aikaan, vaan myös siihen että saan taas tissutella 😀 Vaikka tiedän liiankin hyvin, ettei lasten tekemistä noin vain suunnitella, täytyy taputtaa itseäni olalle ajoituksen suhteen. Kevätvauva ja kevätskumppa, here I come. (Joo joo, mulla on kokeneiden äiti-ihmisten mukaan vauvan synnyttyä muutakin ajateltavaa kuin alkoholi, mutta kyllä uskoisin että raivaan aika äkkiä tilaa sille yhdelle hekumalliselle lasilliselle.)
• Ja osterit! Aaah! Näen jo sieluni silmin, kuinka lähetän F:n johonkin rannikon kalakiskoista noutamaan mulle kasan tuoreita ostereita, jotka sitten antaumuksella nautiskelen sitruunan (ja sen proseccon!!!) kanssa meidän aurinkoisella terassilla, vauvan nukkuessa rauhaisaa unta. (Mielikuvissani vastasyntynyt vauvamme nukkuu pitkiä, hiljaisia päiväunia, joiden aikana mä yolotan menemään. Pliis älkää rikkoko tätä kuvitelmaa ennen kuin on tarpeen.)
• Pitkät, hitaat kävelyt rannalla. Niiden takia mä tänne muutin! Odotan jo jätskikiskan aukeavan ja ettei ois kolmen minuutin välein sairas pissahätä ja/tai supistus.
• Parvekkeen sisustaminen. Meillä on kaksi partsia, makkarin pienempi ja toinen aika suuri. Suuri ei tällä hetkellä niin kiinnostele, mutta sormet syyhyää laittamaan makuuhuoneesta aukeavaa parveketta kuntoon. Oon aamuvirkku ja musta ois ihanaa tarjeta aamuisin parvekkeelle istumaan ja katselemaan merta.
• Kirppisreissut. Olin jo tyystin unohtanut kirpputorit! Mutta aivan pian niiden kulta-aika alkaa ja pääsen kiertelemään ihan upouusia mestoja täällä susirajan takana. Siitä tulee niin jännää.

Ah, kevät. Voin jo melkein haistaa ja maistaa tuon kaiken. Ei kauaa enää!

—

Facebook | Bloglovin | Instagram