Keitetty ihmisspaghetti
Hupsista, parin viikon reissu hurahti ohi enkä malttanut millään avata läppäriä yhtäkään kertaa – saatika että oisin saanut aikaiseksi näpytellä postauksia puhelimella. Mutta loma on loma, ja pitää tehdä just sitä miltä tuntuu, tai olla tekemättä. Ja oih, mikä loma tämä tähän saakka onkaan ollut! Kuten jokunen viikko sitten postailin, lähdin reissuun poikkeuksellisen rentona ja stressittömänä ja nuo lukemattomilta tuntuneet kesäpäivät tropiikissa sulattivat viimeisetkin jännitteet pois mielestä ja kropasta. Olen kuin kymmenen minuuttia keitetty ihmisspaghetti.
Ehkä kaikista parasta on kuitenkin se, että kun maanantaina tultiin kotiin, oli mun kauan vartoma päivä koittanut: enää tasan kolme kuukautta siihen, kun saadaan kätösiimme uuden kodin avaimet. Tää kolmen kuukauden virstanpylväs on keikkunut mun mielessä toivon kipinänä, kun sinne asti päästään vilkkuu jo valo tunnelin päässä. Piinaavan pitkä venaus on hiljalleen valunut ihan kohtuulliseksi ajaksi. Enää muutama kuukausi aneemisessa tilapäiskämpässä. Enää muutama kuukausi, ja pääsen lähes vuoden odotuksen jälkeen taas oikeasti ikiomaan kotiin.
Just nyt elämä siis hymyilee. Matkaväsymys ja jetlag alkaa olla selätetty, ja vielä nautitaan tää viikko lomailusta Köpiksessä. Meillä on muutama leppoisa suunnitelma, sää näyttää vihdoin kesäiseltä ja oon taas ihan koukussa lukemiseen. Mun puolesta vois aina vaan olla loma! <3
Lupaan palata oikein pian taas asiaan 🙂
—
