Plant obsession

Viikonloppuna oli kasvieni multien sekä ruukkujen vaihtopäivät. Hellin käsin kokosin pienet vauvaseni (älkää tuomitko, en sentään oo antanut niille nimiä) yhteen joukkoon ruokailuhuoneen pöydän ääreen, kuin luokkakuvaan konsanaan. Toinen toisensa perään kannoin pienemmät, suuremmat, vuosia vanhat ja aivan uudet, piikikkäät, nahkealehtiset, hulmuavat, pitkänhuiskeat ja pulleat viherkasvit vieretysten. Poikaystävä eksyi paikalle omista puuhistaan, pysähtyi ovensuuhun, oli hetken aivan hiljaa ja sitten lopulta huokasi

herrajumala.

 

 

Njoo myönnetään, kun kaikki kasvit kokoaa yhteen nivaskaan niin kyllähän niitä näyttää tässä kertyneen aikamoinen joukko. Mutkun ne on kauniita, ihanan eksoottisia, ilmaa puhdistavia, jänniä ja… niin, kaikkea sellaista. Kyllä te ymmärrätte!

Ja kun mulla ei vielä oo omaa pihaa, parvekettakaan, niin pakkohan tässä jotain on ollut keksiä. Kuten vaikkapa muuttaa meidän asunto kasvitieteelliseksi puutarhaksi tai viidakoksi.

Vähän tuli sellainen olo, että voisi olla pienen intervention paikka (sellaisen mitä kaikissa jenkkikomedioissa näkee, kun jengi yllättää pääosahahmon kertoakseen että joku sen kotkotuksista on nyt mennyt vähän liian pitkälle). Toisaalta en kyllä osaa hävetäkään, ainakaan paljoa. Koska kattokaa nyt noita <3

Poikaystäväkin tyytyi lopulta vaan nauramaan ja tokaisemaan, että kyllä mä tosiaan tarvitsen sen puutarhan. No sh*t, Sherlock.

 

Lisää kasvijuttuja löydät esimerkiksi täältä:

6 aloittelevalle viherpeukalolle soveltuvaa kasvia, jotka on erityisen hankala nistiä

Kasvienhoitofilosofiani (ja seikkaperäiset ohjeet laiskalle kotipuutarhurille)

 

AURINKOISTA TOUKOKUUTA, SÖPÖLIINIT!

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta