Poukkoilevan ohessa yksi pysyy: Köpis-love
Nää viimeisimmät päivät on tuntuneet ihan erilaiselta, uudelta, paremmalta. Kaikki surku ei oo ohitse, mutta ainakin turha draama on. On ahdistavaa deletoida ihmisiä elämästään, mutta kun sen saa tehtyä – ja huomaa päätöksen olleen oikea – on niin paljon kevyempi olo. Lisäksi mulla on nyt ollut enemmän aikaa keskittyä kivoihin juttuihin ja onnelliseksi tekeviin ihmisiin, kun ei oo tarvinnut tuhlata resursseja vääriin. Eräs jännittävä, ainutlaatuinen, joskin raskas ajanjakso elämässäni on tullut päätökseen ja uusi, toivottavasti ihana sellainen, alkamassa.
Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta Tanskassa, ehkä siinä just menee tän verran aikaa että saa uudessa maassa hommat kuosiin ja alkaa löytää oikeat kuviot.
Pyöräilin sunnuntaina Østerbrosta himaan ja tuossa järvien reunustaa pitkin viilettäessä, kesäntuoksuisessa iltapäivässä, mulle tuli ihan superonnellinen olo. Sellaisia oloja ei ookaan hetkeen näkynyt. Pystyin kuvittelemaan puiden lehdet syksyn väreissä, näin sieluni silmin itseni reippailemassa kirpakassa säässä järvien ympäri, vähän kuin jossain New Yorkiin sijoittuvassa leffassa, ehkä baskeri päässä villakangastakissa. Vaikka vielä on asioita korjattavana ja pari umpikujaa joista tarttis peruuttaa persus edellä ulos, näyttää tämä alkusyksy niin paljon kauniimmalta kuin vuoden takainen. Ajauduin tänne muuttaessa vähän harhaan, mutta oon löytämässä suuntani.
Enkä oikein osaa katua harha-askelluksiakaan, kai niitäkin johonkin tarvitaan.
Kaiken poukkoilevan ohessa yksi on ja pysyy, ihan siitä ekasta Köpis-kesästä asti: se, että täällä elämä vaan on mulle parempaa. Ainakin kerran viikossa tulee hetki, jolloin pysähdyn tuntemaan itteni niin onnekkaaksi kun just tänne oon päätynyt, sattumusten kautta ajautunut maailman siisteimpään kaupunkiin. Mua ei koskaan kaduta että asun täällä, ainoastaan vähän se, etten jaksa jatkuvasti ravata fiilistelemässä tuolla kylillä. Ja se, etten pitkiin aikoihin oo polkenut yöllä baarista hiprakassa himaan napit korvilla, kuunnellen mun lempibiisejä. Samalla kun pyyhin draaman pois elämästäni, pyyhin myös aika ison osasen niistä illoista kun jengi työnsi pyytämättä cocktaileja käteen baareissa, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Tuo vaihtokauppa oli oikea ratkaisu, ehdottomasti, mutta kenties syksyksi täytyis taas kyhätä jotain.
Nyt kun perustukset alkaa olla mintissä, voin kuvitella taas joku päivä haahuilevani mukavuusalueen ulkopuolelle, kyllä musta on siihen. Tosin se haahuilu; se saa odottaa lokakuuhun, syyskuu nimittäin tulee olemaan ihan oma tarinansa.
LUE MYÖS NÄMÄ:
Lähde, ennen kuin sinusta tulee m*lkku
—
I have a feeling this autumn is gonna be all sorts of amazing.
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami