Tällä viikolla olen elänyt

 

Ensinnäkin, kivaa juhannusta sinne! Sää vaikuttaa kaiken maailman somejen perusteella Suomessa aika perinteiseltä jussisäältä, mutta muuten on täydellistä <3 Tanskassa juhannusta ei juurikaan juhlita (paitsi jotain kokkoja täällä poltellaan aina 23. kesäkuuta), eikä tuo mua varsinaisesti haittaa. Ehkä ensi kesänä kuitenkin voisin ajoittaa jussille Suomi-reissun.

Mutta joo, asiaan.

Mulle tuli tuossa lomaviikon, flunssaviikon ja niitä seuranneen ei helvetti mä oon ollut kauan poissa pelistä ja kaikki on aivan levällään -viikon jälkeen sellainen olo, etten oo ehtinyt oikein kunnolla elämään viime aikoina. Tai no okei, rentouttava Kreikan matka tuntui elämältä parhaimmillaan, mutta siis oon kaipaillut sellaista normaalin ihanaa kesähengailua omassa kaupungissa. Tää saattaa olla säidenkin puolesta paras kesä tsiljoonaan vuoteen, eli sitä suuremmalla syyllä tuntuu että pitäisi jotenkin onnistua nauttimaan täysillä. Ja viikot ne vaan hujahteli ohitse, minä tuskin mukana laisinkaan.

Joten kun me sunnuntaina palattiin meidän pikkukaupunkievakosta omaan kotiin, päätin että nyt mä kerta kaikkiaan alan elää tositarkoituksella. Nähtävästi mulle eläminen tositarkoituksella meinaa lähinnä viiniä, kavereiden kanssa terasseilla ja rafloissa hengailua sekä hieman normaalia myöhempiä iltoja (kröhöm, eli siis nukkumassa yhdeltätoista kymmenen sijaan). Vaikka duunissa on riittänyt paahtamista (ja instastooriseuraajat tietävät eräästäkin kesken excelin pyörittämisen tuhoutuneesta kovalevystä), tuntuu kuin oisin ollut lomalla koko viikon! Oon ollut vaan ihan tajuttoman onnellinen, rento, ystävien, rakkauden, rosén ja kesän ympäröimä. Elänyt, just niin kuin sunnuntaina laatimaani suunnitelmaan kuului. Vaikka etenkin eilinen pidemmäksi venynyt ilta saa silmäluomet tuntumaan vähän raskaammilta, on mulla todella hyvinvoiva olo. Tää viikko on ollut omaa henkistä huolenpitoa parhaimmillaan.

Ehkä kaikista siistein juttu on ollut mun vanhan Stadin ystävän työvisiitti Köpikseen, ja kun oon päässyt sen siivellä taas vähän kosketuksiin entiseen itseeni. Oon nykyään niin mukavuudenhaluinen, rutinoitunut – joku varmasti voisi patatylsäksikin kutsua – että on aivan huikean siistiä kun se ainut tyyppi joka saa mut tekemään spontaaneja suunnitelmia yhdeltätoista perjantai-iltana on täällä.

Tunnen itseni ja tiedän, että tällaista sosiaalisuus- ja kalenterintäyttöpuuskaa seuraa kohtuullisen ajan kuluessa jonkinasteinen erakoituminen, stoppi moiselle kotkotukselle. Mutta just nyt, niin kauan kuin tää kestää, elämä on aika lähellä täydellistä.

Täydellistä kesää.

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta