They grow up so fast
Jättimäinen teemuki. Villasukat. Silti vähän kylmä. Kun on niin pimeää, että torkutan vahingossa puoli tuntia (ja opin, että perhanan herätyskellossa on kiihtyvä torkutustoiminto ja se soi puolen tunnin jälkeen jo minuutin välein, kun minä raukka haluan vaan nukkua). Tää aamu tuntui ihan oikealta syksyltä.
Ja toi tullessaan muutaman uuden rivin mun ostoslistaan:
pyöräilyyn soveltuvat sadevaatteet,
lisää inkivääriteetä,
jotain kivoja tuikkukippoja, koska nyt kyllä kaivan viimein kynttilät naftaliinista.
Mutta asiaan. Bongasin nimittäin tuossa kuva-arkistoja kaivellessa otoksen eräästä kasvistani alle viiden kuukauden takaa. Kasvi löytyi Ikeasta ja oli niin älyttömän söpö, että päätin suoda sille suosikkiruukkuuni (joka muistaakseni on myös Ikeasta). Ihanan rönsyilevä ja vähän toispuoleinen, rento ja kaunis. Siis tuo valkoisessa ruukussa oleva yksillö.
Tämä:
Siis tämä hillitty keijukainen:
Mun kasvi-itsetunto on tällä hetkellä vähän alamaissa, koska useampi meidän vihertyypeistä on heittänyt veivinsä viime aikoina. Uusimpana lisäyksenä erkkerin muratti, josta olin pitkään tosi ylpeä. Oon alkanut epäilemään itseäni ja kykyäni toimia kasviäitinä.
Onko musta tähän? Koska ei siltä vaikuta.
Mutta sitten taas toisaalta:
Saanko esitellä Ikea-tursakkeen nykytilan. Joko mä oon sittenkin todella lahjakas kasveinhoitaja tai sitten tää puska on jotenkin juoninut niiden muiden kuoleman ja ottanut niiden sielut. Ei oo muita vaihtoehtoja.
Alkaahan toi tyyppi olla jo aika hirveän näköinen, eikä sen kauniista ruukusta oo jälkellä muuta kuin muisto, mutta silti. Enhän mä sitä mitenkään voi trimmata. Koska arvatkaa vaan mihin suuntaan mun katse aina harhailee, kun joku muu kasvi heittää lusikan nurkkaan ja poden itsesyytöksiä?
Niin.
Kyllä mä olen vaan niin taitava tässä hommassa.
Ihanaa päivää, söpöliinit. Rönsyilkää! <3
—
One of my plants is out of control.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: