Uudet vanhat perintöastiat
Tiedättekö sen tunneskaalan, joka ilmenee kun anoppi (no okei poikkiksenäiti) sanoo: ”Haluisin lahjoittaa teille oman edesmenneen äitini vanhat tarjoiluastiat”? Yksi tunteista on liikutus ja toinen on awwww. Ja sitten paniikki, kauhu, pelko, kiusaantuminen ja huoli. Siinä tarjous, josta ei kieltäydytä. Siinä astiasto, jota ei jätetä joululounaalla kaapin perukoille.
Ei auta kun toivoa, että pari sukupolvea takaperin on osattu tehdä suvun uutta tulokasta vuonna 2016 edes jokseenkin miellyttävä hankinta.
Ja kyllä on osattu <3
Saimme siis F:n äidiltä ihanat, tanskalaista tekoa olevat posliiniset vintage-tarjoiluastiat, jotka ovat aikoinaan kuuluneet F:n mummolle. Juuri tämän näköisiä ja tällaisella historialla varustettuja esineitä ja asioita haluan hamstrata omaan kotiini. Ja tehdä niin ikään itsekin hankintoja, joista toivottavasti edes osa ilahduttaa joskus vielä meikäläisen lapsenlapsia. Tai niiden sisustustyranni-tyttöystäviä.
Ja mikä parasta, kerrankin F edes välillisesti vaikutti siihen, että talouteemme saapui konepesua kestämättömiä astioita. Voinen vedota näihin joka ikinen kerta, kun se yrittää valittaa mun hentoisista (mutta ah niin kauniista) kirppislöydöistä. ”Mutta entä ne SUN kultareunaiset tarjoiluvadit?”
—
Some vintage goodies arrived to our home.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: