Uudet vanhat purkkilöydöt
Ai nää meidän kaikki purnukat ja koriste-esineet vai? Heh, ne nyt on vähän mistä sattuu. Osa on isovanhempien peruja tai lapsuudenkodista. Ollaan myös molemmat osteltu kivoja esineitä reissuiltamme jo vuosien ajan ja niitä on kertynyt. Kaikilla on tosi paljon tunnearvoa ja oma tarinansa. Tällaisia hamstereita me nyt vaan ollaan aina oltu.
Hamstereita. Se on ehkä totta. Loput keksin ihan itse, jotain sellaista haluaisin voida tänne kirjottaa. Sellaista haluaisin olla. Mutta minkäs teet. Ai me vai? No ollaan riivitty kaikki omistamamme paniikissa jostain Ikeasta ja Anttilasta, kun muutettiin ekoihin omiin koteihin ja hankkiuduttu sittemmin turhasta eroon. Kaikki on jotenkin persoonatonta ja muovista. Juuri millään ei oo tunnearvoa.
Mä en voi muuttua sadan vuoden ajan suvussa kiertäneeksi vaasirivistöksi tai yllättäen isomummon jäämistöstä löytyväksi aarrelaatikoksi, josta voin penkoa itselleni kaikkea kaunista ja vanhaa. En voi palata kymmenen vuoden takaiselle reissulle ja ostaa markkinoilta sitä ruukkua, jota en jaksanut raahata Suomeen. Luojan kiitos mä voin viettää viikonloppuni kirppareilla ja vintageliikkeissä. Jos tavaralla ei oo historiaa just mun kanssa, niin ainakin sillä on historia jossain muualla (ja jossain muualla, kuin tavaratalon hyllyllä miljoonan identtisen kopionsa kanssa).
En mielellään enää osta uutta, ellei siihen oo tosi hyvä syy. Koska tykkään tarinoista.
Lisäksi tykkään sinisestä, oh my. Näiden viimeisten second hand -ostosten myötä jouduin tekemään poikkikselle pyhän lupauksen siitä, etten enää raahaa uutta (vanhaa) kamaa himaan. Myönnettäköön, että Köpiksen vintagevalikoima on saattanut sekoittaa mun pään. Mutta en mä voi sille mitään.
Ehkä me saadaan F:n kanssa joku päivä vauvoja ja sitten ainakin ne voi kirjoittaa myöhemmin blogiinsa siitä, kuinka sain nää purnukat mun mutsilta. Se osti nää joskus kolkyt vuotta sitten Köpiksestä sen ja faijan ekaan omaan asuntoon ja aiheutti faijalle alkavan vatsahaavan. Pari vuotta myöhemmin mutsi sitten kyllästyi siniseen ja siitä asti nää on ollut niiden vitriinin alahyllyllä. Nykyäänhän mutsi keräilee posliinisia kukkoja.
Sinisten purnukoiden lisäksi jouduin pakosta ostamaan pikkuruisen Lyngbyn tuikkukipon, koska kynttiläaika oli alkanut. Ja koska se oli second handina lähes ilmainen. Löysin myös porsaanreiän: kippo on niin minimaalinen, että poikkis ei laisinkaan huomannut sen ilmestymistä kotiimme. Eli voinen jatkossakin ujuttaa vastaavankokoisia hankintoja himaan, jos paha kirppispuuska iskee.
Tässä siis uusimmat siniset aarteeni. Jos olisi pakko valita lemppari, niin se olisi varmaan alimassa kuvassa etualalla oleva pullomainen vaasi. Tai ehkä omituinen turkoosi vaasi. Tai sininen vaasi. Näille kaunokeille ei oo vielä löytynyt kotoa virallista paikkaa, koska se on vielä rakenteilla (lue: ei millään tasolla olemassa). Toistaiseksi tyydyn siis vilkuilemaan näitä vitriinikaapin lasin läpi.
P.S. Löysin aarteet upouudesta ja kenties Köpiksen parhaasta second hand -liikkeestä. Lupaan tehdä siitä postauksen piakkoin. Koska se on kaltaiseni retrosisustajan maanpäällinen taivas.
—
I bought some new old stuff.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: