21.9.2016 marjapilami

Valoa ja Stadia

Tuntuu, että viikot muuttuu koko ajan vauhdikkaammiksi. Sanon näin varmaan joka viikko nykyään, mutta oikeesti. Voiks lapsettomalla olla ruuhkavuodet? En pysy enää päivissä yhtään perässä, eikä aika riitä mitenkään kaikkeen suunniteltuun. Fiilis on kuitenkin kiireen keskellä hyvä ja kaikkea hauskaa tiedossa. Alkusyksyn juttuja, ah.

Tuossa viikonlopun pilvisen hetken jälkeen meidän asunnon täytti kirkkaankeltainen valo. Sellainen jota ei oo täällä aiemmin näkynyt. Valolla oli varmaan tekemistä syksyn ja vapaapäivän kanssa. Se oli jotenkin upea.

Ihan kuin olisi huhuillut, että muista nyt ihailla mua, koska kohta ei taas hetkeen nähdä.

Ja mä ihailin. En yleensä ikinä kuvaa kotia silloin, kun aurinko porottaa sinne suoraan. Kaikesta tulee jotenkin outoa ja raidallista ja ikkunat näyttää likaisilta (siis vaan näyttää, eivät ole, köhömm). Nyt räpsin menemään. Onpahan jotain, jota talvella ihmetellä ja muistella.

Valon ja syksyn lisäksi vielä yksi kiva juttu! Lähden nimittäin loppuviikoksi Stadiin! Yllärimatka, etten sanoisi. Sain lennot varattua eilen ja siitä saakka oon juossut tukka putkella lähtöä järjestellen (tuli muun muassa kiire ostaa siistit syysnilkkurit Helsingin sääennustetta katsellessa). Nyt on matkalaukku pakattu ja meikäläinen valmiina reissuun.

Huomenna ja perjantaina luvassa on työpäivät, mutta muuten kalenteri notkuu kavereita ja perhettä aina sinne sunnuntaihin asti. Kotiruokia, skumppaa, juoruja ja hotelliaamiaisia. Maailman parasta. Stadiin on aina niin ihana palata, varsinkin kun edellisestä kerrasta on vierähtänyt lähes viis kuukautta aikaa.