Vihdoin vipinää makuuhuoneessa: DIY-vaaterekki
Miten näistä tuikiviattomista makuuhuoneen sisustuspostausten otsikoista tulee aina vähintäänkin… epäilyttäviä? Anyways, tehtäköön selväksi, että postaus käsittelee siis vaaterekkiä. Vaaterekkiä. Okei.
Kuten skarpit Insta-seuraajat jo tietääkin, tapahtui meidän makkarissa viime viikonloppuna jotakin, josta olen aivan superinnoissani! Saatiin nimittäin vihdoinkin vaaterekki seinään – projekti, joka on keikkunut to do -listan kärkipäässä jo kuukausia, muttei vaan olla saatu aikaiseksi edistää sitä koska ei oo löytynyt sopivaa rekkiä. Kröhöm, ei kyllä olla jaksettu oikeen etsiäkään, mutta ne muutamat mallit mitä oon googlaillut ovat kaikki maksaneet sen 100-200 € eikä oo näytteet silmiini tarpeeksi kivoilta.
Mutta kuten pari postausta sitten mainitsin, on ilmassa nyt lasketun ajan lähestyessä alkanut leijua kauan kaivattu, sopivasti painostava deadlinen tuntu, joka ruoski meidät lauantaina paikalliseen rakennusmarkettiin nuuhkimaan ilmaa (no yritettiin olla pahemmin nuuhkimatta/hengittämättä, ettei saataisi sieltä kaupan päälle koronaa). Kuinka ollakaan, silmiin osui sopivan paksuinen vaalea puukeppi (7 €) ja ruuvikoukut (en katsonut hintaa, mutta ehkä 2 €). Ja nerokas suunnitelmamme oli valmis!
Kannettiin löydöksemme kotiin, ja meni ehkä vartti kun poikkis oli kyhännyt mulle unelmieni vaaterekin.
Rekki on mielestäni kovin kaunis, mutta lisäksi käytännöllinen, koska se roikkuu sen verran korkealla, ettei täyspitkätkään mekot laahaa maata pitkin ja sen alta on helppo imuroida. Tykkään nimenomaan tuosta sirosta ilmavuudesta, ettei rekin alaosassa oo erillistä härpäkettä kenkiä tai ties mitä tarkoitusta varten, kuten suuressa osassa netistä löytämissäni valmiissa rekeissä oli.
Ei olla tehty makuuhuoneen sisustukselle vielä yhtään mitään, heitetty vaan sisään sänky, peili, matto ja that’s it. Kiitos vaaterekin, näyttää huone nyt jo vähän vähemmän sairaalan streriililtä luksussiiveltä ja enemmän kodikkaalta sopelta. Baby steps, baby steps. Vaaterekkiä tarvittiin huoneeseen siitäkin syystä, että kuvitelmiemme mukaan vauva tulee nukkumaan meidän makuuhuoneessa puoli vuotta, jonka aikana hänen pinnasänkynsä estää kätevän pääsyn makkarin toiselle pikkuiselle vaatekaapille, jossa oon tähän saakka säilyttänyt kimpsujani. Nyt voidaan siirtää harvoin käytetyt vaatteet siihen kaappiin ja saatiin vähän enemmän tilaa tuolle pitkälle seinälle, johon päästään helposti käsiksi.
Oon jo varmaan kyllästymiseen saakka valittanut siitä, miten hitaasti talon sisustus odotuksiini nähden edistyy, mutta ihana nähdä että jotain täällä taas tapahtuu. Ainakin osaa arvostaa näitä työvoittoja, kun eka piehtaroi turhautuneena kaksi viikkoa tekemättä millekään mitään!
P.S. Mikäli sun kotoa ei löydy vinoa kattoa johon systeemin voi suoraan kiinnittää, voi tämän helpon ja edullisen DIY-vaaterekin soveltaa katosta roikkuvaksi malliksi kiinnittämällä koukut kattoon ja asentamalla rekin roikkumaan vaikkapa juuttiköydestä.
P.P.S. Pakko kommentoida vielä noita yhdessä kuvassa vilahtavia verhoja, koska sydämeni vuotaa verta joka kerta kun postaan someen kuvan, jossa ne näkyvät. Kyseessä on edellisten asukkien jälkeensä jättämät verhot sekä verhotanko, ja muutenkin epäkäytännöllisen konseptin lisäksi verhot ovat aivan liian lyhyet. Eli älköön kukaan luule, että oon itse noi valinnut ja mittaillut! Nyt voin ehkä nukkua yöni paremmin, kun tiedätte tämän. Uudet verhot ovat myös to do -listalla, mutta voitte kuvitella että menee varmaan seitsemän vuotta ennen kuin niin pitkälle päästään.
P.P.P.S. Tässä yksi aivopähkinä karanteenipäivää viihdyttämään: huomaatko, että yksi mekoista on yhtäkkiä kesken kuvaamisen kadonnut rekistä? :D Se johtuu siitä, että kuvailin tuttuun tapaani tyytyväisenä menemään puolinakkena, kun ulko-ovella koputettiin! Äkkiä lähin kolttu johon vielä mahdun mahani kanssa päälle, avaamaan ovi (siellä oli viemärikorjaajat) ja takaisin kuvaamaan. Melkein alkoi ärsyttämään kun kuvia editoidessa tajusin mitä oli tapahtunut… Mutta hei, ainakin postauksessa näkyy nyt tosielämän maku. Viemärikin mainittu.
—