Viikko 49. Oh dear.
Eilen se tosissaan iski. Ei tässä olla enää syksyssä, joulu on ihan just täällä. Vuosi on käytännössä ohi. Aika hurjaa. Silti viimeinen juonenkäänne antaa vieläkin odottaa itseään. En ois kyllä lokakuussa uskonut, että edes viikolla 49 en tiedä miltä elämä näyttää helmikuusta alkaen. Hyvältä varmaan, siihen ainakin tahdon uskoa. Ja uskonkin, muuten oisin kyllä aktiivisemmin edistänyt muita vaihtoehtoja viimeisten kuukausien aikana.
Mutta silti. Tää on ollut pähkähullu vuosi, joka pitää imagostaan kiinni ihan kalkkiviivoille saakka.
Mä lähden joulun alla puolentoista viikon lomalle Helsinkiin. Ajatus tuntui matkan varaushetkellä loistavalta, mutta nyt oon alkanut ihmetellä valintaani. Siis sinne samaan paikkaanko, jossa mulla oli kiusaantunut olo jo edellisen muutaman päivän reissun aikana? Palkaton ylimääräinen loma – Stadissa? Hotellissa ydinkeskustassa, eikä oo salee edes lunta. Aika passeli tapa taputella tämä vuosi. Eiköhän sieltä taas joku postaustrilogia saada aikaiseksi.
Viikolla 49 mä oon ollut kärttyinen. Siis oikeesti, ihan mahdottoman pahantuulinen. Oon mielestäni käsittellyt asian mallikelpoisesti: on paljon parempi kertoa porukalle olevansa tänään grumpy ja saada vastakaikuna kikattelua ja kertomuksia omista vastoinkäymisistä, kun vaan kiukutella ja olla toisille ääliö. On ollut melko vaikeaa pysyä kärttyisenä, kun ympärillä on niin mukavaa porukkaa, mutta onnistuin kuitenkin ihan perjantai-iltapäivään saakka. Sitten nauroin hysteerisesti, enkä olisi malttanut lähteä toimistolta.
Samaisena perjantai-iltapäivänä F kantoi kotiin kuvissa näkyvät upeat kukat. Se on kyllä maailman kivoin tyyppi, varmasti on.
Oon myös suunnitellut talvilomaa. Siis sellaista, joka ei toivottavasti olisi palkaton ja jota en viettäisi Stadissa. Loman suunnittelu bestiksen kanssa on muuten kivaa vastatoimintaa kärttyisyydelle. Paitsi kun kuulin, että Balilla saattaa olla helmikuussa huonot ilmat ja piti aloittaa kaikki alusta. Silloin ärsytti. Loman toteutuminen on pitkälti sidoksissa helmikuusta alkaviin käänteisiin (niin on muuten kärttyisyyskin) ja siihen, voisinko ottaa silloinkin vapaata. Jos siis en ole työtön. Mitäs näitä pikkujuttuja liikaa miettimään.
Kaksi viikkoa joululomaan. Kyllä tää vielä tästä.
Ja koska kaikkia kiinnostaa kuitenkin eniten: joulusukka. Sinne on ilmestynyt vaikka mitä kivaa. Rakastamiani Ole Henriksenin tuotteita, leffalippuja, jouluteetä ja kynttilä. Oon saanut kirjeitse tietää, että tontun nimi on Bernard ja se on noin 15 cm pitkä. F oli törmännyt Bernardiin taas rappukäytävässä ja seuraavaksi se kuulemma haluaa kertoa jotain harrastuksistaan.
Ihanaa viikonloppua ruudun toiselle puolelle, söpöliinit! <3
—
It’s been a wild year and it’s soon over.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: