Vuoden 2018 ainoa tavoite

 

En koskaan oo ollut uuden vuoden lupauksia tekevää tai tavoitteita listaavaa tyyppiä (tavoittelen muutenkin kaikkea aivan liikaa ihan tarpeeksi), mutta tänä vuonna päätin repäistä. Kokonaista yhden tavoitteen mittaisen listan siispä 2018-fiilistelyissäni kyhäsin. Ainokainen tavoitteeni tälle vuodelle, lupaukseni itselle on:

yrittää olla tavoittelematta mitään muuta paitsi stressitöntä olotilaa.

Toki toivon elämäni pysyvän nykyisellä mallillaan, terveyden kohdillaan, kodin yhtenä kappaleena, parisuhteen yhtä kivana kuin tähänkin saakka, tarpeeksi reissaamista, draamattoman duunirintaman, viiniä frendien kanssa. Ja kyllähän pinnan alla lisäksi kytee pari unelmaa. Mutta niin sanotusti eteenpäin tai ylöspäin ei tarttis millään osa-alueella tietä kaivertaa. Just näin on hyvä – tai siis pitäis olla hyvä, ja sen tunnistamisessa riittää selkeästi enemmän kuin tarpeeksi puuhaa täksi vuodeksi. Siksi siis. Ainoa lupaukseni.

Jo tänään, vuoden neljännen päivän kohdalla, oon saanut olla toppuuttelemassa itseäni:

piru vie, miksen onnistunut tuossa työtehtävässä tarpeeksi hyvin, ahdistaa. Pitäis jotenkin oppia paremmaksi johtam… HILJAA, MARJA. Sun tehtävä on opetella olemaan ottamatta kierroksia kaikesta.

äh mä en oo taas saanut kirjotettua blogiin yhtään mitään. Mun kaikki lukijat kohta kaikkoaa ja oon ihan huon… HILJAA, MARJA. Sun tehtävä on kuunnella itteäs ja olla kasaamatta turhaa syyllisyysnivaskaa.

no jos mä vähän vielä mietin, pähkäilen ja huolehdin, niin ehkä mä sitten saan langat pysymään käsissäni ja oon ainakin varautunut ihan kaikk… NO HILJAA. Sun tehtävä on luopua sellaisten juttujen etukäteen stressaamisesta, joiden lopputulokseen et kuitenkaan voi vaikuttaa.

Tästä kaikesta johtuen katson tulevaa vuotta vähän erilaisin silmin. Koitan vähentää velvollisuudentunnon kolkuttelua, turhia to do -nivaskoita, täydellisyyden tavoittelua. Hiljentää sisälläni asuvan turvattomuuden tunteeseen taipuvaisen kontrollifriikin, päästä yli pari vuotta kestäneestä stressin oravanpyörästä. Mun elämä on ihanaa – ja nyt haluan rauhoittua nauttimaan siitä (siis oikeesti, enkä vaan jeesustella blogissa ja sitten paahtaa menemään vanhaan malliin). Ehkä tää tarkoittaa vähemmän blogipostauksia jatkossakin, who knows. Toisaalta mun aivot ei ikinä oo toimineet hyvin stresseissä, vaadittuna ja paineen alla, eli ehkä vapaus laukaisee myös kateissa olleen luovuuden.

Mitä kaikkea tän uuden olotilan tavoittelu tuokaan mukanaan, selviää seuraavien 361 päivän aikana. Tavoistani poiketen yritän olla miettimättä loppuratkaisua ja keskityn ihan tähän hetkeen vaan. Tästä tulee hieno vuosi, ystäväiseni <3

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta