Vuorilla

Tämä viikko on ollut sateinen nyt viikonloppua lukuun ottamatta. Täällä Aurinkorannikolla on ollut ihan tavallinen sadekeli ukkosineen, mutta vain 600km päässä Valenciassa tulvat ovat aiheuttaneet valtavaa tuhoa. Tällä hetkellä kuolleita on löytynyt yli 200, ja tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja koko omaisuutensa. Tuntuu epätodelliselta, että jotain noin järkyttävää on tapahtunut niin lähellä. Lämmin osanottoni tulvan uhreille ja heidän läheisilleen <3

***

Me ollaan ihailtu vuoria tähän asti vain täältä alhaalta käsin, mutta tänään viimein ajoimme Sierra de Mijakselle. Sääkin on taas aurinkoinen ja lämmin. Haluaisin löytää lähistöltä maastoa, jossa koiraa voisi juoksuttaa vapaana kuten Suomen metsissä. Vuoristo ei selvästi ole tällaista aluetta, koska polut olivat kapeita ja kivisiä, ja rinteet erittäin jyrkkiä. Vuoristo on varmasti mm. vaeltajien suosiossa, ja syystäkin! Patikointireittejä oli useita, ja niitä oli eri mittaisia ja erilaisilla korkeuseroilla. Maisemat oli niin upeat, että ihan jo niiden vuoksi kannattaa ajaa vuorille vaikka vaan katselemaan.

Nämä onkin nyt viimeiset lomapäivät täällä. Maanantaina alkaa työ ja arki. Saa nähdä kuinka kauan sopeutuminen tulee vielä viemään aikaa, koska olen edelleen vähän pää pyörällä monessa paikassa. En aina osaa sujuvasti edes yksinkertaisia asioita, kuten maksaa ostoksia itsepalvelukassalla tai tankata autoa, koska joissain paikoissa systeemit on niin uusia ja outoja. Tunnen itseni tosi tyhmäksi ja avuttomaksi välillä, mutta elämällä ja tekemällä nämä asia oppii yksi toisensa perään pikku hiljaa 🙂

Upeita maisemia Sierra de Mijaksella
Polut oli jyrkkiä ja kivisiä

Koti Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta

Ajatuksia kuukauden jälkeen

Kuukausi sitten meillä oli edessä viimeinen yö Suomessa, ja mieli odottava, haikea, ja ehkä vähän jännittynytkin. Muutto tänne Mijakseen meni suunnitelmien mukaan, eikä oikein mikään isompi asia ole tullut yllätyksenä. Asumme hieman ahtaammin kuin Suomessa, viralliset asiat sujuu tosi hitaasti, ja kieli tuottaa vaikeuksia, mutta me ollaan mielettömän onnellisia täällä jo nyt.

On ihanaa voida tähän aikaan vuodesta lähteä aamulenkille shortseissa ja t-paidassa. On ihanaa kun aurinko paistaa melkein aina, ja ihmiset tervehtii hymyillen meitä tuntemattomia. Täällä sateinenkaan päivä ei ole tasaisen harmaa, vaan sade tulee ja menee, ja sitten aurinko paistaa taas. Liikenteeseenkin alkaa jo tottua. Se on minun silmissä edelleen loppumaton kaaos, mutta hallittu sellainen. Ja täällä tulee liikuttua ulkona tosi paljon enemmän kuin olen Suomessa ehkä koskaan liikkunut. Mieli on kaikkiaan ihan eri tavalla virkeä.

Suomessa ikävöin (äidin lisäksi tietenkin) eniten asioiden hoitamisen helppoutta. Suomessa toki kieli ja kansalaisuus teki asioista helppoja hoitaa, joten varmasti täälläkin kaikesta tulee helpompaa sitten kun kaikki tarvittava on kunnossa. Toinen mitä myös vähän ikävöin on valmisruuat. Täällä ei pizzojen lisäksi tunnu olevan missään myynnissä mitään mikroaterioita. Onneksi minulla on mies, joka tykkää kokata 😀

Tämä tuleva viikonloppu tuntuu ensimmäiseltä ”oikealta” viikonlopulta täällä, koska mies on ollut nyt päivät töissä. Huomenna mennään messuille Fuengirolaan, ja sunnuntaina pelaamaan. Kieltämättä kaipaan itsekin jo kovasti rutiinia arkeen, joten tosi kiva aloittaa työt ensi viikon jälkeen 🙂

Rannalta löytyi leikkiseuraa 🙂

Uudelta kotikentältämme Lauro Golfista
Koti Oma elämä Matkat Ajattelin tänään