Mies, älä kerro mielipidettäsi naisen ulkonäöstä

Binge watchasin tuossa pari päivää sitten Love Islandin jaksoja (paras hyvän mielen rakkaus-reality koskaan!). Koko sarjahan on jo loppunut, mutta mulla oli ainakin viikon verran jaksoja vielä katsomatta. Loppupään jaksoissa yksi keskustelu särähti pahasti korvaan. Tai ei keskustelu, se oli hyvää, vaan oikeastaan yksi kommentti, joka tätä koko jupakkaa edelsi.

Sarjassa ollut kaikkien rakastama Muhamed laukoi nimittäin avoimesti ja pyytämättä mielipiteensä parinsa, Niinan, meikkaamisesta ja erityisesti tämän irtoripsistä. Hän kertoi, ettei pidä irtoripsistä ja että Niina on kauniimpi ilman meikkiä, kuin meikin kanssa.

Rapunzel_of_Sweden_Clip-in_Ponytail

Niina ei tuntunut loukkaantuvan keskustelusta (tosin tähänkin mulla on mielipide), mutta onneksi saaren muut naiset nappasivan kiinni ”Muhkun” kommentista ja avasivat keskustelun siitä, mitä naiselle saa ja ei saa sanoa.

Ja olin erittäin vahvasti samoilla linjoilla Kreten ja Oonan kanssa. He sanoivat, että ei ole miehen asia kertoa, mitä mieltä hän on naisen meikistä tai meikkaamattomuudesta. Eikä todellakaan ole ok sanoa, että tykkää puolisostaan enemmän ilman meikkiä (kuka sulta tällaista mielipidettä edes kysyi?!) Jos nainen tykkää meikata ja tuntee itsensä näin itsevarmemmaksi, laukomalla näitä kommentteja puoliso voi murentaa toisen hyvää fiilistä itsestään. Siitä voi seurata aika ikävä kierre; okei, en ole hyvä meikattuna, mutta en tunne oloani hyväksi ilmankaan meikkiä.

uusi vuosi meikki

Jos jotain nyt on aivan pakko päästä sanomaan, voi tietysti vaikka kehua puolison meikkiä, kun ollaan vaikka lähdössä juhliin. Siihen on kuitenkin laitettu paljon aikaa ja vaivaa ja on kiva kuulla kehuja siitä, mikä saa omankin olon itsevarmemmaksi. Että ”Hei vau, onpa sulla upea silmämeikki tänään, kulta”.

Mua ottaa aivan suunnattomasti päähän about kaikki kommentit, joita miehet naisista ilmoille päästävät. Etenkin siis, kun näitä mielipiteitä ei olla heiltä pyydetty. Ja jos niitä pyydetään (vaikka niistä hiton irtoripsistä), ainoa oikea vastaus kuuluu: ”Sun meikki on aivan upea! Olet kyllä todella taitava, vau!” Se EI kuulu näin: ”Yh, en tykkää yhtään irtoripsistä, voitko ottaa ne pois?”

Onneksi Muhamed suostui keskustelemaan asiasta ja tuntui kuuntelevan muidenkin mielipiteitä. Hän kysyi, miksi ulkonäkö on asia, jota ei saa kommentoida, mutta esimerkiksi luonnetta voi. Okei, luonteenkaan kritisoiminen ei todellakaan ole ok, mutta toki vaikkapa molempien kommunikaatiotavoista ja reagoinnista erilaisiin tilanteisiin voi olla keskustelun aiheena.

Mutta naisen ulkonäkö on ollut miesten suurennuslasien alla satoja vuosia. Milloin on pitänyt olla laiha, milloin muodokas, milloin lihaksikas, milloin isohuulinen (mutta huom. täytettä ei saa käyttää niin paljon, että sen huomaisi!), milloin suurisilmäinen, pitkähiuksinen, pienikokoinen, isorintainen, pienirintainen, pitkäripsinen, selluliititon, hyväihoinen… ja lista jatkuu äärettömiin. Olemme saaneet iät ja ajat jahdata sitä täydellistä vartaloa ja ulkonäköä treenillä, ruokavaliolla, meikillä ja hiustenpidennyksillä – ja jopa kirurgin veitsellä tai täyteainepiikillä. Vaikka oikeastaan parastahan olisi, kuten Muhamed ohjelmassa ilmaisi, että olisimme tätä kaikkea luonnollisesti. Kristus.

Naisten ehostautuminen ja kauneusihanteet perustuvat, halusitte sitä tai ette, hyvin pitkälti ”male gazen” muodostamiin kauneusihanteisiin. Näiden kauneusihanteiden ja niiden ihan omien esteettisten näkemysten (jotka ainakin itselläni ovat aika perinteisiä) erottaminen on miltei mahdotonta. Okei, tykkään tuuheista ripsistä, mutta miksi? Tykkään pitkistä ja paksuista hiuksista, miksi? Tykkään kaikesta, mikä saa minut näyttämään nuoremmalta. Niin, miksi? Koska lopulta, male gaze. Kauneus on patriarkaatin silmissä.

kauneus patriarkaatti

Naiset ja naisten vartalot ovat olleet kautta historian miehen omaisuutta. Naisella ei ole ollut oikeutta pitää omaa sukunimeään tai olla omaa omaisuutta, naisella ei ole saanut olla työpaikkaa ilman aviomiehensä suostumusta, lasten virallinen huoltajakin oli isä ja nainen miehensä holhouksen alla. Samaan laariin kuuluu tänäkin päivänä kuultava miesten puhe naisten ulkonäöstä. Edelleenkin miehillä tuntuu olevan oikeus kommentoida ja arvostella naisten kasvoja ja vartaloa. Ja monille se tuntuu olevan ihan ok, koska näin se on aina ollut. Mutta se ei ole ok.

Joten, Muhamed ja kaikki miehet ja puolisot, älkää luulko, että mielipidettänne puolisonne ulkonäöstä kaivataan. Ellei sitä erikseen pyydetä. Ja silloinkin sen on parasta olla aivan hiton positiivinen.

Lue myös:
En meikkaa itseäni varten, etkä sinäkään

Kuuntele Kroonisesti ärhäkkä -podcastin kauneusjaksot:
Kauneus on patriarkaatin silmissä, osa 1
Kauneus on patriarkaatin silmissä, osa 2

kauneus ajattelin-tanaan meikki iho
Kommentit (19)
  1. Hear hear!
    Toisen ulkonäön kommentoiminen on ällöttävää, turhaa ja tarpeetonta – kukaan ei tarvitse mieheltä tai keneltäkään kommentaattorilta lupaa ripsiin, meikkeihin tai meikkaamattomuuteen!
    Tosiaan ihan uskomaton paradoksi että naisen pitäisi olla naturelli mutta sitten kuitenkin sitä, tätä ja tuota..mistähän jampparaiset löytävät näitä geenilotossa voittaneita mirkkuja vierelleen?

  2. En pysty olemaan tästä postauksesta aivan samaa mieltä. Mielestäni tässä vedetään aika rajusti mutkat suoriksi tasa-arvon nimissä. Tulee sellainen vaikutelma, että koska miehet ovat (kieltämättä) sortaneet naisia vuosisatojen saatossa lukemattomin tavoin, niin tämä määrittelee sen, mitä miehet saavat nykypäivänä sanoa. En pysty allekirjoittamaan tätä ajatuskulkua. En pidä myöskään mielekkäänä sitä, että ulkonäön kommentointi nähdään täysin sukupuolittuneena asiana.

    Siinä mielessä olen toki samoilla linjoilla, että ylipäätään ikävien ja ilkeiden kommenttien laukominen olisi hyvä jättää väliin, jo peruskäytöstapojen puitteissa. Sillä, ovatko ne kommentit miehen tai naisen sanomia ja koskevatko ne ulkonäköä vai jotakin muuta, ei nähdäkseni ole erityisemmin merkitystä. Yleisesti ottaen hyvä nyrkkisääntö kommunikointiin on se, että positiiviset asiat kannattaa tuoda julki matalalla kynnyksellä (kyllä, mielestäni myös ulkonäöstä!) ja negatiiviset asiat vain tarkkaan harkiten ja sanansa huolellisesti asetellen.

    Sen sijaan sitä ristiriitaa en täysin ymmärrä, että samalla kun johonkin asiaan panostetaan niinkin paljon, kuin monet panostavat ulkonäköön, täytyisi teeskennellä, ettei tätä asiaa ole ikään kuin olemassakaan. Mitä järkeä siinä on?

    Ymmärrän, että moni voi ahdistua ulkonäköön liittyvistä kommenteista, jopa niistä positiivisista. Jos joku sanoo, että vau, onpa hieno mekko, ei ole kovin harvinaistakaan, että toinen voi kääntää tämän mielessään niin, että ai, pukeudunko sitten yleensä kauheisiin ryysyihin.

    Siitä huolimatta, että periaatteessa mistä hyvänsä ulkonäköön liittyvästä kommentista voi joku ahdistua, nähdäkseni tämä ahdistus ei voi sanella kommunikoinnin pelisääntöjä. Aivan samoin ajattelen esimerkiksi ruokaan ja painonhallintaan liittyvästä keskustelusta: vaikka jotkut ahdistuvat kaikesta, mitä asiasta tai asian vierestä sanotaan, mielestäni se ei voi olla aiheesta käytävän keskustelun ylin ohjenuora. Isoista, monia koskevista asioista täytyy voida puhua, tietenkin käytöstapoja noudattaen. Jos tämä ei joillekuille riitä, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ongelma on heidän puolellaan.

    Postauksessa oli myös yksi asia, josta olen peräti täysin eri mieltä: nimittäin se, että mielipidettä kysyttäessä ainoastaan hunajaisen positiiviset kommentit olisivat sallittuja. Ellei halua kuulla, mitä mieltä toinen on meikistä tai asusta tai irtoripsistä, silloin mielipidettä ei pidä kysyä. Tietenkään törkeys ei ole sallittua edes sillä varjolla, että mielipidettä on kysytty, mutta todellakin saa kertoa kohteliaasti myös kriittiset ajatukset, jos toinen niitä kysymällä kysyy.

    Olen jopa vähän häkeltynyt siitä, jos joku tosissaan haluaa ylläpitää sellaista ajatusta, että naisen kysyessä mielipidettä todellisia ajatuksiaan ei missään nimessä kannata kertoa. Siis mitä ihmettä?

    Vaikken pystykään olemaan täysin samaa mieltä esitetyistä näkemyksistä, niin kiitos taas kerran tärkeän aiheen käsittelystä ja hyvän keskustelun virittämisestä!

    1. Olen samaa mieltä!

    2. Tässä ei ollut hyppäyksiä vaan pointti oli juuri se että kaikilla saa ja voi olla omia mieltymyksiä siitä, onko vaikka irtoripsiä tai ei. Mutta se ei ole kenenkään ihmisen asia kommentoida toiselle ihmiselle, että hei minun mielestäni sinä olisit paremman näköinen ilman irtoripsiä. Jos et itse pidä irtoripsistä niin älä suinkaan käytä niitä itse! Tai näyttäisit paremmalta meikillä/meikittä.Jos et tykkää meikistä niin älä sitten käytä.

      Kyse on juuri siitä, että miksi muiden tulisi sopeutua siihen, miltä joku muu haluaa meidän näyttävän? Tämä on se ero kommentin ja kysytyn mielipiteen väliltä.

      Sama kun kysyy toisen mielipidettä näyttääkö tämä tietty asia hyvältä, vastauksen tulisi olla sen mukaan että onko esim. tuhruinen vai siisti (ns. rikki vai ehjä), ei sen mukaan että onko turha vai tarpeellinen tämän itse kommentoijan mielestä.

      1. Paljon on kiinni siitä, millainen tilanne on ja miten asian esittää. En ole katsonut ohjelmaa, johon postauksessa viitataan, enkä siksi myöskään tarkalleen tiedä, miten esimerkiksi postauksessa kritisoitu TV-ohjelman mieshenkilö on käyttäytynyt. Voi olla, että hän on käyttäytynyt huonosti. Muiden ulkonäköä negatiivisesti kommentoitaessa on toki helppokin käyttäytyä huonosti!

        Ei ole yleensä perusteltua alkaa esimerkiksi tuosta noin vain kertoa jollekin, ettei pidä jostakin asiasta hänen ulkonäössään. Ei ole oikeutettua yleensäkään alkaa yhtäkkiä paasata kenellekään, mitä huonoja asioita hänessä näkee ja kokee. Lyhyesti sanottuna ”puskista” ei mielestäni kannata alkaa heitellä negatiivista ajatuksia kenestäkään.

        Tilanne on toisenlainen, jos esimerkiksi ulkonäköasioista käydään keskustelua. Jos keskustelu on jo avattu, omia näkemyksiään voi mielestäni kertoa vapaammin. Ei silti tietenkään miten hyvänsä. Aina, kun kommentoidaan suoraan tiettyä henkilöä ja hänen asioitaan, tulisi miettiä tarkkaan, mitä sanoo ja miten sanoo. Toisaalta itse en ajattele, että vastuu muiden mielensä pahoittamisesta olisi rajaton. Vaikka mistä hyvänsä voi loukkaantua, aina se ei ole suunsa avanneen osapuolen vika. Kuten totesin, ääritapauksissa jopa kehuista voi loukkaantua!

        Kommenttisi viimeistä kappaletta jäin ihmettelemään. Huomaatko, että sanot siinä käytännössä, että jos kysytään mielipidettä, niin mielipidettä ei saa kuitenkaan kertoa? Sehän on eri asia, kysyykö toiselta, onko paidassa selkäpuolella tahra tai reikä, vai kysyykö, näyttääkö paita hänestä hyvältä. Jos kysyy jälkimmäistä, jotakin vastuuta pitäisi itsekin ottaa kommunikoinnista; kyllä se pitää kestää, että jos kysyy toisen mielipidettä, niin voi saada hänen mielipiteensä.

        Se on sketseistä ynnä muista hupailuista liiankin tuttu vitsi, että jos nainen kysyy mieheltä, miltä hän näyttää tai miltä jokin näyttää hänen yllään, niin tähän ei miesparan missään nimessä pidä vastata rehellisesti vaan yletön kehuminen on ainoa oikea vastaus – eikä usein sekään. Itse haluaisin ajatella, että tuo on vain vitsailua ja kärjistämistä eikä suinkaan totuus naisten ajattelusta. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että joidenkin mielestä asia on oikeasti näin.

        Ettäkö me naiset toisen mielipidettä kysyessämme oikeasti rakentelemme ansoja emmekä suinkaan halua tietää mielipidettä, jota olemme kysyneet? Ja ettäkö tämä olisi vielä ihan okei ja toisen pitäisi tämä ymmärtää? En voi omalta osaltani allekirjoittaa lainkaan.

        Jäin myös miettimään, olisiko asiaan liittyvissä erimielisyyksissä kyse osittain siitä, että mielipiteenilmaisun merkitys ymmärretään eri tavoin. Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut ehkä kokevat, että jos toinen kertoo mielipiteensä jostakin, se on sama kuin vaatimus siitä, että pitäisi muuttaa itsensä toisen mielipiteen mukaiseksi. Jos asian kokee näin, silloin on tavallaan helpompi ymmärtää, miksi mielipiteen ilmaiseminen koetaan niin loukkaavaksi. Esimerkiksi minä taas näen asian niin, että mielipide on mielipide eikä vaatimus. Mielipide kertoo omista ajatuksista ja mieltymyksistä, ei siitä, mitä kaikkien muidenkin pitäisi tehdä.

        1. Naulan kantaan! Laitan aika paljon rahaa ulkonäköön, ja mielelläni kuulen rehellisen mielipiteen. En muista, että olisin koskaan loukkaantunut ulkonäköön liittyvistä kommenteista, hyvälle mielelle olen sen sijaan tullut usein. Olen tietysti saanut myös ikävää kommenttia joskus, mutta se ei ole oikein merkityksellistä minulle.

          Minä olen minä,ja sillä hyvä. Joskus on tukka sekaisin ja meikit poskilla, se kuuluu elämään. Yleensä meikkaan, mutta aina ei huvita. Toivon vain seuran tuntevan olonsa extrakauniiksi, jos olen hieman homssuinen joskus. Olemalla armollinen itselleni, annan myös toisille tilaa ottaa rennosti ulkonäön suhteen. Ei se ole aina niin tarkkaa, eikä todellakaan tärkein asia ihmisessä.

          Asiaan kuuluu, että annan paljon positiivista palautetta toisten ulkonäöstä, mielestäni kauneus piristää päivää, on kohteliasta ja ansaitsee kiitoksen.

    3. Ohjenuorana ei tässä pidetä sitä, että naiset loukkaantuvat miesten kommenteista. Miesten kommentointiin liittyy niin iso vyyhti erilaisia patriarkaattisia koukeroita, että siksi juuri tähänkin pitää kiinnittää huomiota. Vähän niinkuin siihen, että ”cat calling” on seksuaaliseen ahdisteluun liittyvän pyramidin yläpäässä. ELi se ei ole pahinta mitä voi tehdä, mutta vahvistaa ja oikeuttaa kaikkea alla olevaansa.

      1. En väitä, että kommunikaatio olisi aina niin yksinkertaista, kuin pintatasolla näyttää. Minun makuuni menee silti liian pitkälle, että vapaalla kädellä lähdetään vetämään miesten esittämistä ulkonäkökommenteista ”patriarkaattisia koukeroita” ties mihin pahuuksiin ja vääryyksiin. Minusta tuollainen toiminta tuntuu ilmaisevan lähinnä pyrkimystä vaientaa keskustelu ja tukkia miesten suut: mies, ellet halua olla patriarkaalisia valtarakenteita tukeva ja oikeuttava sovinisti, niin pää kiinni. Siltä tuo minun silmissäni ainakin pahasti näyttää.

        No, todennäköisesti pysymme erimielisinä tästä asiasta. 🙂 Itse näen kommunikoinnin pelisäännöt aika paljon vähemmän sukupuolittuneena asiana ja peräänkuulutan kommunikointitilanteessa edelleen kaikkien osapuolten vastuuta, sukupuoleen katsomatta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *