”Minä meikkaan vain itseäni varten” – enpä usko
Kuuntelin siskoni Irene Naakan ja Mona Blingin yhteistä Kroonisesti ärhäkkä -podcastin jaksoa, jossa puhuttiin ulkonäön merkityksestä, ulkonäköpaineista ja siitä, mitä tämä kaikki on erityisesti naisille ajan saatossa aiheuttanut. Siskoni lausui ulkonäkötutkija Erica Åbergin sanat, joita jäin jakson jälkeen pohtimaan: ”Niin kauan kun ulkonäön merkitystä vähätellään, sen annetaan tehdä kulisseissa kaikenlaista haittaa.”
Olen miettinyt monta kertaa sitä, kuinka monet sanovat meikkaavansa ”vain ja ainoastaan itseään varten” ja kuinka pidän tätä väitettä aivan täytenä potaskana. Saatan minäkin siis ajatella, että laittaudun itseäni varten ja tiedän kuinka paljon parempi olo tulee, kun ulkonäköä on vähän ”freesannut”, mutta mun mielestä tässä kohtaa pitää mennä ajatuksissaan syvemmälle. Miksi olo on parempi? Miksi minä meikkaan, tapahtui se sitten itseäni tai muita varten?
Jos olisin tasan tarkkaan yksin tällä koko planeetalla, en taatusti meikkaisi tai värjäyttäisi hiuksiani satojen eurojen edestä. Enkä usko, että sinäkään. Minulla ei olisi ulkonäkööni liittyviä komplekseja ja asenteita, joita aivoni ovat kuin varkain imeneet erilaisista medioista ja muiden kommenteista. En haaveilisi niin ikää kalliista hiustenpidennyksistä, joilla voisin huijata hiuksiini lisää tuuheutta. En käyttäisi näin paljon aikaa ihoni hoitoon, sillä hyvä ihohan on tärkeä päämäärä.
Pohjimmiltaan, siis aivan pohjimmiltaan, kaikki meidän laittautumiset johtuvat yhteiskunnan normeista. Siis ulkopuolelta tulevista odotuksista, asenteista ja paineista. Käytämme ripsiväriä, koska haluamme, että silmämme näyttävät muille suuremmilta. Laitamme kulmamme ja poskipunamme taktisesti niin, että vaikutamme muiden silmissä nuoremmilta (koska joku keksi, että vanhaltahan tai edes ikäiseltään ei kukaan saa näyttää). Levitämme peiteainetta, koska emme halua näyttää muiden silmissä väsyneiltä. Ja auta armias, jos se peiteaine kerääntyy juonteisiin ja paljastaa, etten olekaan enää 23-vuotias!
Janan toisessa päässä saattaakin kyllä olla sinä itse. Meikkaat, koska haluat, että tunnet olosi itsevarmemmaksi tai muulla tapaa paremmaksi, freesimmäksi. Mutta itsevarmuus tai se, että näytät tietynlaiselta ja se saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi, johtuvat lopulta ulkopuolelta tulevista odotuksista. Eikö?
Joten, tulemme taas tutkija Erica Åbergin lausahdukseen, jonka esitin postauksen alussa. Pohdin, voiko olla haitallista, että yritämme väittää itsellemme ja toisillemme, että laittaudumme vain itseämme varten? Jos kaikki myöntäisivät itselleen ja toisilleen sen tosiasian, että syy tulee ulkopuolelta ja että ulkonäöllä on, halusimme sitä tai emme, valtava rooli yhteiskunnassamme, sen merkitys saattaisi vielä jonain päivänä hälvetä. Ehkäpä.
Kuvituksena meikäläinen meikattuna ja ilman meikkiä – kumman sinä valitsisit suuren yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi? Ja erityisesti, miksi?
