Crazy, Stupid, Weddings
Blogissa on ollut häähumua koko viikon: Maanantaina Hemuli herätti keskustelua kyseenalaistamalla vallitsevan sukunimikäytännön. Tiistaina Juudit huvittui siitä, että ihannepuoliso muistuttaakin häntä itseään. Keskiviikkona Nannan blogin kommenteissa oli koskettavia ihmisten tarinoita. Torstain Minnan postaus kannattaa lukea kaikkien, jotka ovat menossa kirkossa naimisiin. Tänään minä kummastelen täysin pähkähullua hääkulttuuria, jota pääsin seuraamaan läheltä kymmenien häiden osalta ollessani kirkko-oppaana viime kesän. (Lisäksi olen ollut vieraana noin kolmissakymmenissä muissa häissä, joista valtaosa on ollut lestadiolaisia. Ne ovat ihan oma lukunsa ja vaatisivat siten ihan oman bloginkin. Tässä postauksessa keskityn niin sanottuihin normaaleihin häihin, joiden normaaliudesta en mene kyllä takuuseen.)
Eräs blogin lukija kommentoi aiemmin tällä viikolla Avoliitosta avioliittoon -postauksen alla näin:
Nykyään nuo hääjuhlat ovat niin kalliita ja mammuttimaisia polttareineen, juhlahuoneistoineen, kaasoineen ja ohjelmineen, ettei naimisiinmeno tulisi tämän päivän mittapuun mukaan enää kysymykseenkään. Ystäväni tytär menee naimisiin kesällä ja yksin häämekko maksoi 800e ja kaikki muu siihen päälle, eikä häät kuulemma ole edes isot nykyaikaisiksi häiksi. Häämatkallekin lähdetään ulkomaille eikä siihen tonni riitä. Minusta se on turhaa tuhlausta ja kuuluu tähän kohtuuttomuuden aikaan ja ylilyöntien aikakauteen. Nuoripari ja vanhemmat laittavat häihin enemmän kuin kaksi kertaa minun vuosituloni. Kuulostaa älyttömältä ja vaikka rahaa olisi kuinka paljon, silti kuulostaa yliampuvalta tuhlaukselta vaikka vain luonnonkin kannalta. Nykyään pitää vaan saada itselle kaikki, paljon ja heti. Onhan se tietysti elämys ja suuri päivä, mutta ei sitä suuruutta ulkoisella tehdä.
”Onhan se tietysti elämys ja suuri päivä, mutta ei sitä suuruutta ulkoisella tehdä.” Aamen. Usein tuntuu, että epävarmuus peitetään suureelliseen pönötykseen niin häissä kuin muussakin elämässä. Jos joku näyttää oikealta, niin sen täytyy olla oikein. Oikealta näyttämisen malli otetaan kai amerikkalaisista elokuvista. Mistä muualtakaan on lainattu tuhlaus, pröystäily ja morsiamen luovutus -seremonia? Teki joka kerta pahaa katsella, kun mies luovutti naisen toiselle miehelle, sillä siitähän seremoniassa on kyse. En tiedä eivätkö morsiamet ajattele tradition taustaa vai eikö heitä vain haittaa olla osa moista sovinistista perinnettä. Myös morsiamen vaatteisiin liittyy samaa vallan tematiikkaa. Valkoinen väri ja huntu ovat perinteisesti olleet todisteita neitsyydestä. Kaikki häissä realisoituvat vaatimukset kohdistuvat naiseen. Mitä tarkemmin asiaan perehtyy, sitä enemmän koko häähulluus alkaa näyttää patriarkaalisen heteronormatiivisen kulttuurin uusintamiselta, materialismin riemukululta – ja täydellisen tyhjältä todellisesta sisällöstä.
Kunnes saa kutsun häihin, joissa hääpari on onnellinen ja (ainakin melko) stressitön. Häihin, jotka ovat parin itsensä näköiset. Häihin, joissa selvästi tärkeintä on ollut saada ympärillä ihmiset, joiden halutaan todistavan avioliittolupausta ja rukoilevan liiton puolesta.
Mirka Maaria