Tädit olis jonottaneet vaikka kymmenen, jos olisivat saaneet valita, että äänestääkö vai ei.

Viime viikolla kirjoitin sukunimen vaihtamisesta avioon astuessa. Asiasta keskusteltiin paljon, myös toisaalla. Jotkut suivaantuivat, että mitä se kenellekään kuuluu, ottaako miehen sukunimen vai ei. Jotkut hämmästyivät, kun kuulivat, että naisen oikeus pitää oma nimensä avioliitossa on tullut vasta 1986. Kommenteista ja reaktioista inspiroiduin kokoamaan listan muutamista naistenoikeuksista, jotka eivät ole olleet itsestään selvyys Suomessakaan. Ajattele, että näitä lakeja ei ole kaikkialla vieläkään.

1800-luku
1860 Aviomiehen kuritusvalta ei enää oikeuskäytännössä hyväksyttyä
– Turpaan tuli eikä minnekään voinut valittaa.

1864 Naimattomat naiset täysivaltaisiksi kansalaisiksi 24-vuotiaina
– Tämä on juuri sitä patriarkaatin perua, mistä kirjoitin: olit joko isäsi tai aviomiehesi päätäntävallassa, sinulla oli huoltaja aikuisenakin.

1878 Naisille ja miehille yhtä suuret perintö- ja naimaosat
– Mietipä, että omat poikasi perisivät enemmän kuin tyttäresi.

1897 Naiset täysivaltaisiksi miesten kanssa samanikäisenä, 21-vuotiaina

1900-luku
1901 Naisille miesten kanssa yhtäläinen opiskeluoikeus yliopistossa
– Naista ei pidetty yhtä älykkäänä tai hänen paikakseen arvioitiin paremmin sopivan kodin.

1906 Naisille äänioikeus valtiollisissa vaaleissa ensimmäisenä Euroopassa ja vaalikelpoisuus ensimmäisenä maailmassa
– Eikö huvittanut eilen mennä äänestämään? Älä missaa seuraavaa mahdollisuuttasi, tämä oikeus taisteltiin sinulle.

1910-luku
1917 Yleinen äänioikeus kunnallisvaaleissa

1919 Naisille oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta
– Kelaa, että tarvitsisit siippasi luvan tehdä töitä.

1920-luku
1926 Naisille oikeus valtion virkoihin

1929 Uusi avioliittolaki: aviovaimo vapaa miehensä holhouksesta, naisille oikeus omaan omaisuuteen, yhtäläinen vanhemmuus, avioero mahdollistuu
– Tätä ennen sinä olit miehesi, lapsesi olivat miehesi, tavarasi olivat miehesi, ja huonosta liitosta et lähetynyt minnekään.

1960-luku
1961 E-pilleri hyväksytään
– Oli pakko pihdata, ei voinut pahemmin valita.

1962 Suomi ratifioi ILO:n samanpalkkaisuussopimuksen
– Edes laki ei takaa asian realisoitumista, koska naisen euro on edelleen 80 senttiä.

1970-luku
1970 Laki raskauden keskeyttämisestä tulee voimaan
– Siinähän olit raskaana, oli tilanne mikä hyvänsä.

1970 Työsopimuslaki kieltää syrjinnän
– Se, että olit nainen, saattoi olla syy töissä.

1975 Isyyslaki, laki lapsen elatuksesta. Avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneet lapset samaan asemaan
– Ilman avioliittoa sinä olit ainoa vastuussa oleva ja maksava taho.

1980-luku
1986 Nimilaki, jonka perusteella avioituva nainen saa säilyttää sukunimensä ja lapselle voidaan antaa kumman tahansa vanhemman sukunimi
– Minä olin jo viisivuotias, kun tämä laki tuli voimaan. Se oli ihan vasta.

1986 Suomi ratifioi YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävän yleissopimuksen

1986 Naiset saavat oikeudet papin virkaan (ensimmäiset naispapit vihitään 1988)
– Eikä ole tämäkään vielä itsestään selvyys, yhä ystäväni joutuvat puolustelemaan pappeuttaan, koska ovat naisia.

1987 Laki naisten ja miesten tasa-arvosta

1990-luku
1994 Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan
– 20 vuotta sitten aviopuolisosi sai raiskata sinut, etkä voinut saada oikeutta.

1995 Sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään uudistetussa perustuslaissa
– Vasta 1995!

1999 Siveellisyysrikossäännökset, kuten homoseksuaalisten tekojen, pornografian ja aviorikosten kiellot, kumotaan
– So you kissed a girl? And whether you liked it or not, it was kinda illegal.

2000-luku
2000 Yleinen syrjintäkielto uudistettuun perustuslakiin
2001 Laki rekisteröidystä parisuhteesta

2010-luku
2011 Transvestismi poistetaan tautiluokituksesta
2011 Läheiseen henkilöön kohdistuvat lievät pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi
2011 Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa määritellään raiskaukseksi
– Kuulostaa mun korvaan aika lailla raiskaukselta.

Näitä on lisää täällä.

Laki on vain yksi askel tasa-arvoon. Tasa-arvoa ei laista huolimatta välttämättä ole asenneilmapiirissä tai tilastoissa. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia valintoja elämässään tekee. Sitten, kun yhdellekään miehelle ei naureskella sen tähden, että ottaa vaimonsa sukunimen, ja tilastoissa heteropariskunnat valitsevat fifty–fifty sukunimen naisen tai miehen mukaan, niin voidaan sanoa, että tasa-arvo sukunimiasiassa ollaan saavutettu.

Tämä oli kirjotus naisten saavutetuista oikeuksista, ei vastakkainaseteltavissa miesten saavutettuihin/saavuttamattomiin oikeuksiin, kirjoitan niistä toisella kertaa <3

Asenteet ja oikeudet ovat eri asia.