Nainen, muutama saavutettu oikeutesi

womens-vote.jpgTädit olis jonottaneet vaikka kymmenen, jos olisivat saaneet valita, että äänestääkö vai ei.

Viime viikolla kirjoitin sukunimen vaihtamisesta avioon astuessa. Asiasta keskusteltiin paljon, myös toisaalla. Jotkut suivaantuivat, että mitä se kenellekään kuuluu, ottaako miehen sukunimen vai ei. Jotkut hämmästyivät, kun kuulivat, että naisen oikeus pitää oma nimensä avioliitossa on tullut vasta 1986. Kommenteista ja reaktioista inspiroiduin kokoamaan listan muutamista naistenoikeuksista, jotka eivät ole olleet itsestään selvyys Suomessakaan. Ajattele, että näitä lakeja ei ole kaikkialla vieläkään.

1800-luku
1860 Aviomiehen kuritusvalta ei enää oikeuskäytännössä hyväksyttyä
– Turpaan tuli eikä minnekään voinut valittaa.

1864 Naimattomat naiset täysivaltaisiksi kansalaisiksi 24-vuotiaina
– Tämä on juuri sitä patriarkaatin perua, mistä kirjoitin: olit joko isäsi tai aviomiehesi päätäntävallassa, sinulla oli huoltaja aikuisenakin.

1878 Naisille ja miehille yhtä suuret perintö- ja naimaosat
– Mietipä, että omat poikasi perisivät enemmän kuin tyttäresi.

1897 Naiset täysivaltaisiksi miesten kanssa samanikäisenä, 21-vuotiaina

1900-luku
1901 Naisille miesten kanssa yhtäläinen opiskeluoikeus yliopistossa
– Naista ei pidetty yhtä älykkäänä tai hänen paikakseen arvioitiin paremmin sopivan kodin.

1906 Naisille äänioikeus valtiollisissa vaaleissa ensimmäisenä Euroopassa ja vaalikelpoisuus ensimmäisenä maailmassa
– Eikö huvittanut eilen mennä äänestämään? Älä missaa seuraavaa mahdollisuuttasi, tämä oikeus taisteltiin sinulle.

1910-luku
1917 Yleinen äänioikeus kunnallisvaaleissa

1919 Naisille oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta
– Kelaa, että tarvitsisit siippasi luvan tehdä töitä.

1920-luku
1926 Naisille oikeus valtion virkoihin

1929 Uusi avioliittolaki: aviovaimo vapaa miehensä holhouksesta, naisille oikeus omaan omaisuuteen, yhtäläinen vanhemmuus, avioero mahdollistuu
– Tätä ennen sinä olit miehesi, lapsesi olivat miehesi, tavarasi olivat miehesi, ja huonosta liitosta et lähetynyt minnekään.

1960-luku
1961 E-pilleri hyväksytään
– Oli pakko pihdata, ei voinut pahemmin valita.

1962 Suomi ratifioi ILO:n samanpalkkaisuussopimuksen
– Edes laki ei takaa asian realisoitumista, koska naisen euro on edelleen 80 senttiä.

1970-luku
1970 Laki raskauden keskeyttämisestä tulee voimaan
– Siinähän olit raskaana, oli tilanne mikä hyvänsä.

1970 Työsopimuslaki kieltää syrjinnän
– Se, että olit nainen, saattoi olla syy töissä.

1975 Isyyslaki, laki lapsen elatuksesta. Avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneet lapset samaan asemaan
– Ilman avioliittoa sinä olit ainoa vastuussa oleva ja maksava taho.

1980-luku
1986 Nimilaki, jonka perusteella avioituva nainen saa säilyttää sukunimensä ja lapselle voidaan antaa kumman tahansa vanhemman sukunimi
– Minä olin jo viisivuotias, kun tämä laki tuli voimaan. Se oli ihan vasta.

1986 Suomi ratifioi YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävän yleissopimuksen

1986 Naiset saavat oikeudet papin virkaan (ensimmäiset naispapit vihitään 1988)
– Eikä ole tämäkään vielä itsestään selvyys, yhä ystäväni joutuvat puolustelemaan pappeuttaan, koska ovat naisia.

1987 Laki naisten ja miesten tasa-arvosta

1990-luku
1994 Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan
– 20 vuotta sitten aviopuolisosi sai raiskata sinut, etkä voinut saada oikeutta.

1995 Sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään uudistetussa perustuslaissa
– Vasta 1995!

1999 Siveellisyysrikossäännökset, kuten homoseksuaalisten tekojen, pornografian ja aviorikosten kiellot, kumotaan
– So you kissed a girl? And whether you liked it or not, it was kinda illegal.

2000-luku
2000 Yleinen syrjintäkielto uudistettuun perustuslakiin
2001 Laki rekisteröidystä parisuhteesta

2010-luku
2011 Transvestismi poistetaan tautiluokituksesta
2011 Läheiseen henkilöön kohdistuvat lievät pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi
2011 Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa määritellään raiskaukseksi
– Kuulostaa mun korvaan aika lailla raiskaukselta.

Näitä on lisää täällä.

Laki on vain yksi askel tasa-arvoon. Tasa-arvoa ei laista huolimatta välttämättä ole asenneilmapiirissä tai tilastoissa. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia valintoja elämässään tekee. Sitten, kun yhdellekään miehelle ei naureskella sen tähden, että ottaa vaimonsa sukunimen, ja tilastoissa heteropariskunnat valitsevat fifty–fifty sukunimen naisen tai miehen mukaan, niin voidaan sanoa, että tasa-arvo sukunimiasiassa ollaan saavutettu.

Tämä oli kirjotus naisten saavutetuista oikeuksista, ei vastakkainaseteltavissa miesten saavutettuihin/saavuttamattomiin oikeuksiin, kirjoitan niistä toisella kertaa <3

womens-rights2.jpgAsenteet ja oikeudet ovat eri asia.

Suhteet Oma elämä Raha Uutiset ja yhteiskunta

Pienet vai suuret häät?

kaikki_sinussa_taydellist.png

 

Ennen häitämme stressasimme koristeista ja saimme keskenämme riidan aikaiseksi siitä, tarjotaanko vieraille vaaleanpunaista  kuohuviiniä vai  sitä perinteistä kuohuviinin väristä.

Seurojentalojen pöytiä käänneltiin ja väänneltiin ja appiukkoni totesi ulos tuulettumaan mennessään, että nyt täällä on liian monta opettajaa päättämässä, hän ei enää jaksa.

Viimeisen kerran puhuessani puhelimessa äitini kanssa, riitelimme siitä, minkälaisen hääpuvun minä saan ostaa. Vanhempani maksoivat häistämme puolet ja mahdollisimman halvalla piti äidin mielestä tietenkin päästä. Minua suututti ja päätin puhelun aikana, että jos joskus saan tyttären, hän saa mennä naimisiin sellaisessa puvussa kuin hän itse tahtoo.  Maksoi mitä maksoi.

Häät yksistään olisivat riittäneet meillä silloin nuorena stressaavaksi elämäntilanteeksi, stressipisteitä nostattivat häiden alla äitini yllättävä kuolema  – ja sen kerrannaisvaikutukset. (Yleisen käsityksen mukaan omat häät nostattavat stressipisteitä 50. Lähiomaisen kuolema kerryttää niitä 63. Jos stressipisteet nousevat yli sataan, on vakava stressi päällä). Niin, että ei ihme, että hermot olivat kireällä kuohuviineistä.

Monella morsiolla ja sulholla olen nähnyt vakavan stressin päällä. Kyllähän sen ymmärtää.  Varsinkin jos vaatimukset täydellisistä häistä ovat niin kovat, että eihän sinne meinaa tavallisen näköinen pappikaan mahtua (?). Olen ollut häissä, jossa edellisenä iltana pidettiin vihkiharjoitusten jälkeen häiden kaikkien ohjelmien kenraaliharjoitukset. Ettei mitään yllättävää pääsisi tapahtumaan. Niinpä niin. Elämässä ei saisi tapahtua mitään yllättävää.

Kun muistelen meidän 17-vuoden takaista naimisiinmenoa, tuntuu kuin siitä olisi sata vuotta tai se olisi tapahtunut edellisessä elämässä. Jos nyt menisimme naimisiin, haluaisin pienet ja vaatimattomat häät. Yhden yhtä koristetta en askartelisi. Olen ollut monissa koskettavissa vihkitilaisuuksissa, joissa papin lisäksi mukana on ollut vain hääpari ja pari todistajaa. Ulkomailta tilattujen pukujen sijaan oleellisempaa on ollut halu sitoutua sydämensä valittuun.

Sisäinen sitoutuminen. Se on se juttu. Tai pitäisi olla.

En tiedä olisimmeko me mieheni kanssa pystyneet tuottamaan suvulle ja ystäville pettymystä pienistä häistä. (Enkä  rehellisesti ole ihan varma, että olisiko pienet häät olleet mun juttu  minkään ikäisenä. Ihan siksikin, koska häät ovat mielestäni vahvasti myös toisen sukuun liittymistä.)

Häähössötys ja ulkoiseen klumeruuliin keskittyminen on mennyt  monilla överiksi. Mirka Maaria kirjoitti häähulluudesta perjantaina täällä. Joskus pappina olen tuntenut olevani häissä vähän tiellä – tai väärässä paikassa.  Vihitylle parille juuri sellaiset häät ovat kuitenkin voineet olla liittoa lujittavat. Ehkä. Oleellista on se, ovatko häät pariskunnan oloiset ja näköiset.  Ne pariskunnat, jotka  pystyvät pitämään itsensä näköiset häät,  pystyvät  todennäköisesti helpommin tekemään pariskuntana muutenkin ihan  omia ratkaisuja.  Sellainen päättäväisyys vahvistaa  parin keskinäistä sidettä.  

Kun olimme olleet kymmenen vuotta naimisissa, vihkimisen vuosipäivän rukoushetken toimitti meille rakas pappiystävä kotona. Olohuoneessa. Paikalla olivat papin ja meidän lisäksi vain silloin ainokainen lapsemme  ja sisko lapsineen. Toimitus keskeytyi monta kertaa:  aina jollain oli pissahätä tai muu asia hätänä. Mutta ei se mitään. Sellaista hätäkeskeistä meidän elämä on  ollut. Siksi juuri siunausta tarvitaan yhä edelleen. Että voidaan onnellisesti porskuttaa eteenpäin.   

Vihkimisen vuosipäivän rukoushetkeä suosittelen lämpimästi. Vaikka joka hääpäiväksi.

 

Minna T.

Muoti Oma elämä Rakkaus Trendit